Ideoita kehitysvammaisten hartaushetkiin

Jouluhartaus - suuri ja mahtava Jumala syntyi pieneksi ihmiseksi

Välineet: kolme tulostettua kuvaa (tai vastaavat esineet): karhu, leijona ja Jeesus-vauva Marian sylissä

Aloitetaan kertomalla, että näytän nyt teille tällaisen jouluisen kuvan. Kun joku uskaltautuu karhun kuvan kohdalla älähtämään "mitä jouluista tuossa on" tai muuten hymähtämään huvittuneesti, voi siitä jatkaa "kauhistuneena", että mitä, otinko vahingossa väärän kuvan! Noh, otetaan sitten toinen joulukuva. Leijonan kuva voi herättää jo enemmänkin kommentteja, että nyt tullut ihan väärät kuvat mukaan.

Niinpä: ei nämä kuvat nyt tainneet kauhean jouluisia olla. Mutta tulipa kuva komeista eläimistä; vahvoista eläimistä; voimakkaista eläimistä. Aika pelottavistakin eläimistä, jos tällainen tulisi metsässä vastaan.

Mutta mietitäänpäs! Tavallaan joulukin kertoo jotain vastaavaa. Suuri, mahtava, voimakas Jumala päätti tulla ihmisten keskelle. Aika hieno juttu!

Mutta onkohan siinä riski, että me ihmiset pelästymme?! Me pelästymme, kun näemme jotain Jumalan suuruudesta. Suuri ja mahtava ja voimakas voi pelästyttää. Vähän niin kuin tällainen suuri ja mahtava eläin pelästyttää.

Niinpä Jumala päätti toimia niin, että kenenkään ei tarvitse pelästyä. Hän tuli pieneksi vauvaksi. Avuttomaksi vauvaksi (3. kuva). Pientä vauvaa ei ainakaan tarvitse pelätä. Siksi Jumala sanoo meille, että "älä pelkää". Siinä on joulun iso viesti. Jumala tulee vierellemme. Kaikki on hyvin. Ei tarvitse pelätä.

Näen, kuulen, huomaan

Välineet: kolme kuvaa: silmä, korva, huutomerkki

Paljon ihmisiä oli liikkeellä. Jokainen halusi nähdä ja kuulla Jeesuksen, tuon julkkiksen. Mukana oli myös Sakkeus. Hän yritti olla vähän piilossa, ettei kukaan näkisi häntä (laita silmän kuva seinälle). Muut ihmiset muistivat kyllä, mitä hän oli tehnyt. Hän oli huijannut, ryöstänyt, toiminut väärin. Mutta tuolta kaukaa, piilosta, Sakkeus ei kuullut, mitä Jeesus sanoi (laita korvan kuva viereen). Siksi hän kiipesi puuhun. Sieltä näkisi, kuulisi, eikä häntä huomattaisi.

Mutta mitä tapahtui? Jeesus tuli puun alle, Jeesus huomasi hänet. Voi ei, nyt kaikki huomaisivat hänet (laita huutomerkin kuva edellisten viereen). Mitenkähän Jeesus häntä moittisi? Mitähän ihmiset sanoisivat? Mutta Jeesus olikin ystävällinen, Jeesus halusi tulla hänen luokseen kylään. Jeesus halusi nähdä, kuulla ja huomata hänetkin.

Se muutti Sakkeuksen elämän. Hän halusi parantaa tapansa. Hän halusi jotenkin korvata tekemänsä vääryyden. Hän halusi oppia näkemään, kuulemaan ja huomaamaan muut ihmiset. Sakkeus oli oppinut jotain tärkeää: Jeesus näkee, kuulee ja huomaa hänetkin. Jeesus näkee, kuulee ja huomaa meistä jokaisen. Siksi me saamme opetella toimimaan sanoin: näkemään, kuulemaan ja huomaamaan toisen ihmisen.

Kirpputorilla

Luuk. 17:7-10
Tarvikkeet: muutama vanha esine tai vaate, osa mielellään rikkonaisia tai kuluneita – tai sitten kuvia vanhoista esineistä (vanha putkiradio, kulunut rikkinäinen vaate tms.)

Moni on varmasti käynyt kirpputorilla. Joku on ehkä myös myynyt tavaroitaan kirpputorilla. Joskus voi olla hankala miettiä, mikä on sopiva hinta. Mitä maksaa radio, joka ei toimi? Mitä maksaa paita, joka on rikki? Joskus se oli hieno paita, mutta ei sillä enää ole käyttöä. Eikä juuri arvoakaan.

Mikä on ihmisen arvo? Välillä me ajattelemme, että olemme paljon parempia kuin muut. Olemme varmaan myös arvokkaampia kuin muut. Välillä taas tuntuu, että ei minusta ole mihinkään. En ole minkään arvoinen. Jeesuksen vastaus tähän on armo. Meidän arvoamme ei ratkaise se, mitä osaamme, kuinka hienoja olemme, kuinka taitavia olemme joskus olleet, mitä olemme saaneet aikaiseksi. Arvoa ei mitata kuten kirpputorilla.
Epäonnistumiset tai synti eivät tee meitä arvottomiksi. Päinvastoin. Jumalalle olemme mittaamattoman arvokkaita. Hän toimi ihan toisin kuin kirpputorilla toimitaan. Hän maksoi meistä mittaamattoman hinnan, valtavan summan. Jumalalle olemme taideteoksia.

Oikea mitta

Välineet: rullamitta

Virsi 499

Kuinka iso mahtaa olla Jumalan kämmen? Siihen mahtuu ihminen, monta ihmistä, koko maailma, joten sen täytyy olla valtavan iso. Jumalan kämmentä ei taida pystyä mittaamaan. Ihmisen kämmenen sen sijaan pystyy (mitataan mitalla muutaman ihmisen kämmenen leveys).

Mittanauhalla mitataan leveyttä, pituutta, pinta-alaa yms. Välillä me olemme kuitenkin turhankin innokkaita mittaamaan. Mittaamme itseämme ja muita. ”Minä olen vaan tämmöinen…” ”Olen minä nyt ainakin parempi kuin tuo…” ”Tuo se on hyvä ihminen… ja tuo taas…”
Jumala katsoo meitä toisella tavalla. Hän ei mittaa, mitä osaamme tai kuinka hyviä olemme. Jumala näkee meidät tärkeinä ja arvokkaina. Mekin saamme opetella katsomaan samalla tavalla. Saamme nähdä oman arvon ja lähimmäisen arvon.
Ja sitä paitsi: siellä Jumalan kämmenellä on tilaa.

Kaikkea ei aina näe

Tarvikkeet: Optikon E-taulu eri suuntaan osoittavine E-sakaroineen (pienimmät E:t todella pieniä!) Taulun voi askarrella wordilla tai hakea googlen kuvahaulla

Keskustelu on helppo aloittaa E-taulun näyttämisellä: mikä tämä on, mihin tätä käytetään, mihin suuntaan missäkin kohtaa sakarat osoittavat. Kun mennään ihan pieniin tihruihin, kukaan ei saa enää niistä selvää.
Kirkossa puhutaan monista asioista, joita Jumala on tehnyt. Saamme kuulla Jumalan teoista, saamme opetella huomaamaan niitä. Kaikkea emme voi Jumalasta millään ymmärtää, kaikkea emme voi huomata. Testit jäävät kohdallamme aina vähän vajavaisiksi – kuten näkötestin kohdalla.
Jumalan tekoihin voimme kuitenkin luottaa, vaikka emme niitä aina huomaa tai ymmärräkään. Ratkaisevaa ei ole se, mitä me osaamme, ehdimme tai hoksaamme. Ratkaisevaa on se, mitä Jumala on tehnyt.

Valintoja (”Etsikkoaikoja”, Jer. 6:16-19)

Varusteet: kuva kahvikupista ja mehulasista, kruunu (tai kuva kruunusta)

Elämässä täytyy tehdä isoja ja pieniä valintoja. Esimerkiksi pieni, jokapäiväinen juttu: haluatko kahvia vai mehua? Voidaan ehkä keskustella näistä valinnoista: ovatko jotkut valinnat itsestään selviä tai vaikeita? Valitseeko joka päivä samalla tavalla? Tuleeko joskus isoja ja vaikeita valintoja? Sellaisia, jotka vaikuttavat koko elämään?

Entä jos olisi kuningas? Jos joutuisi päättämään oikeasti tärkeistä asioista, ihmisten koko elämästä? Olisiko se hienoa – vai kenties vaikeaa? Osaisimmeko tehdä oikeita valintoja? Jumala lähetti Jeesuksen meille auttajaksi, kuninkaaksi, tien näyttäjäksi. Hän auttaa silloin, kun teemme vääriä valintoja. Hän tuli tekemään valintoja, jotka ovat meidän parhaaksemme. Hän oli valmis menemään ristillekin meidän puolestamme. Saamme pyytää Jumalalta apua elämän valinnoissa. Saamme luottaa Jumalan rakkauteen, meni sitten oikein tai väärin.

VK 125, 484, 499…

Talentit käyttöön (Matt. 25: 14-30 )

Tarvikkeet:  Isosta paperirullasta paperi, jonka päälle mahtuu joku osallistujista makaamaan. A4-paperia ja piirtämiseen kyniä Liimaa ja saksia

Pohditaan ensin, missä kukin on hyvä. Näitä kuvaamaan voi etukäteen varata joitain esineitä, esimerkiksi kynä, sakset, kutimet tms. kuvaamaan käden taitoja, sulkapallomaila tms. kuvaamaan urheilijoiden taitoa, kirja kuvaamaan lukutaitoa, pehmoeläin kuvaamaan taitavia lemmikkieläinten hoitajia – jne. Tärkeää olisi olla myös jotain kuvaamaan heitä monivammaisia, jotka eivät näennäisesti osaa mitään erityistä (puhua, lukea, liikkua jne), mutta jotka osaavat kenties olemassaolollaan ja hymyllään tuottaa hyvää mieltä, iloa ja ystävyyttä. Tätä voisi kuvata vaikka pehmosydämellä tai auringon kuvalla.

Kaikki nämä taidot ovat Jumalan lahjoja. Jumala on tarkoittanut lahjansa käytettäviksi. Saamme jakaa lahjojamme eteenpäin. Saamme tuoda toisten ihmisten elämään iloa ja hyvää mieltä.

Niinpä seuraavaksi askarrellaan ”Karri Kerholainen” (tai miksi häntä nimittäisikään…). Se kuvaa sitä, miten voimme käyttää taitojamme yhteiseksi hyväksi.

Yksi osallistuja menee makaamaan paperin päälle. Hänen ääriviivansa piirretään paperille. Nyt jokainen saa omalle paperilleen piirtää, missä on itse hyvä: voi piirtää taitavat kädet, hyvän sydämen, iloiset hymyhuulet, tarkat korvat… mitä ikinä väki keksiikään. Ei haittaa, joku värittäisi pelkkää ”suttua” tai piirtäisi kokonaan omakuvansa.

Seuraavaksi nämä tuotokset tarvittaessa leikataan sopivan kokoisiksi ja liimataan isoon Karri Kerholaiseen. Taiteellisesti abstraktimmatkin tuotokset tuovat kokonaisuuteen oman värinsä, kun ne liimaa sinne, mihin muuten tulee vähemmän papereita.

Lopuksi voidaan vielä palata ajatukseen, miten saamme laittaa talentit käyttöön – käyttää Jumalan antamia lahjoja. Mutta samalla saamme muistaa, että kukaan ei ole kaikissa asioissa täydellinen. Emme osaa kaikkea, teemme virheitä, epäonnistumme – ja ilon sijaan aiheutamme toisille pahaa mieltä. Silloin saamme muistaa Jumalan kaikkein suurimman lahjan: Jeesuksen. Hän tuli maailmaan, jotta saamme olla aina Jumalan lapsia – taidoistamme, virheistämme ja onnistumisistamme riippumatta.

Jumalan valo

Tarvikkeet:: Kuvia tai esineitä asioista, jotka tuovat ”valoa elämään” (luonto, ystävät, pelit, askartelut, harrastukset… ja vaikkapa enkeli kertomaan taivaallisesta valosta) Lakanakangasta ja sormivärejä Punaisesta pahvista leikattu suurehko sydän

Keskustellaan asioista, jotka tuovat iloa, hyvää mieltä ja valoa elämään. Laitetaan eri puolille tilaa näitä kuvia/esineitä. Pyydetään jokaista menemään sen asian luo, joka tuo itselle eniten iloa.

Jumala antaa valoa elämäämme. Hän on lähellä vaikeuksissakin.

Väritetään (ryhmissä) lakanakankaalle sormivärien kanssa ”alttarimaalaus” aiheesta valo.

Jeesus näyttää – valaisee – tietä Jumalan luo, Jumalan sydämelle. Jokainen tulee vuorollaan painamaan sormivärillä sormenjälkensä isoon sydämeen. Jokainen meistä saa olla Jumalan sydämellä!

Elämän leipä

Tarvikket: Askarteluvälineet – papereita, saksia, liimaa, kyniä Erilaisia vanhoja aikakauslehtiä. Yksi leipä. Reppu täynnä tyhjiä leipäpusseja ja vastaavaa roskaa

Keskustellaan ensin, mitkä asiat ovat tärkeitä elämässä (ruoka, juoma, työ, harrastukset, ystävät…). Hyvään elämään kuuluu monenlaisia asioita. Tehdään (ryhmissä) kuvakollaasi ”hyvän elämän eväistä”. Lehdistä haetaan kuvia, otsikkotekstejä yms. jotka askartelijoiden mielestä ovat tärkeitä elämässä eli ovat hyvän elämän eväitä.

Luetaan Raamatusta Matt 14:13-21.

Näytetään leipää. Se ei pitkälle riitä: ruokaa tarvitaan usein ja syödyistä leivistä jää jäljelle vain tyhjät pussit (kaivetaan reppua, joka on täynnä pelkkää roskaa). Sen tiesivät myös Jeesuksen ystävät ja seuraajat. Kerran ruoka oli loppua kokonaan kesken, mutta Jeesus auttoi tekemällä ihmeen. 5 leipää ja 2 kalaa riitti tuhansille ihmisille. Ehkäpä moni lähti seuraamaan Jeesusta tämän jälkeen. Ehkä he toivoivat, että tapahtuisi jotain vastaavaa – että he saisivat Jeesukselta ruokaa, kun oma eväsreppu on tyhjentynyt tai siellä on pelkkiä roskia. Mutta Jeesus lupasi enemmän, leipää, joka ei lopu – leipää, joka ei muutu kasaksi roskia. Hän lupasi elämän leipää.

”Jokapäiväiseen leipään” kuuluu monia asioita: ruokaa, harrastuksia, ystäviä jne. Niitä äsken askarreltiin. Elämän leipä on tätä – ja vielä paljon enemmän.
Elämän leipä antaa voimia elää. Elämän leipä pitää meidät taivastiellä. Elämän leipää saamme vain Jeesukselta. Tarvitsemme elämän leipää, Jumalan leipää, joka päivä. Sitä Jeesus meille antaa, kun luemme Raamatusta Jumalasta, kun rukoilemme, laulamme… Siis tässä ja nyt!

Näkemistä uskon avulla

"Kun uskomme, näemme sen, mitä muuten ei voi nähdä." Hepr. 11:1

Iso piirros tai kuva, joka on peitetty 3-4 paperinpalasella. Kuvan kokonaisuus hahmottuu vasta, kun viimeinen paperinpala on otettu keskeisen kohdan päältä pois.

Ystäväsi on käynyt matkalla. Hän yrittää kertoa näkemästään hienosta paikasta. Kuuntelet, aavistat, yrität kuvitella. Kuulostaa hienolta, saat jonkinlaisen aavistuksen asiasta (ensimmäinen paperi poistetaan). Ehkä hän näyttää matkaltaan kuvia. Heti näyttää todellisemmalta. Saat paremman aavistusken kohteesta. Voit kuvitella, millaista siellä on ollut (toinen paperi poistetaan).

Paljon enemmän ymmärtää sen jälkeen, jos pääsee itse paikan päälle. Näkee, kokee, huomaa, kuinka hieno kohde oikeastaan on (kolmas paperi poistetaan). Näkee, mutta ymmärtääkö sittenkään? Mistä tuo vesi tulee, miten tuo on muovautunut tuollaiseksi, miten tuo putous voi olla noin hieno? Miten nuo kasvit voivat tuossa kasvaa noin hienoina ja värikkäinä? Miten tuo kohde oikein on rakennettu, miten insinöörien on tarvinnut asia laskea, miten rakentajat ovat voineet tuonne päästä?

Paljon on, mitä voi vain ihmetellä. Jumala, usko Jumalaan - se on vähän samanlaista. Kuulemme, näemme, koemme jotain. Mutta kaikkea emme voi ymmärtää. Suurinta uskossa on luottamus. Jumala on mukana, vaikka emme aina ymmärtäisi. Jeesus tuli meitä auttamaan, kun emme itse osaa. Jumala kantaa, Jumalan rakkaus kantaa. Sitä saamme aavistaa ja opetella koko elämämme.

Ansaitsematon armo

Tarvikkeet: pehmokoira tai kuva koirasta
Papunetista (www.papunet.net) muutama kuva haulla "kiitos" ja "anteeksi"

Keskustellaan kotieläimistä ja niiden kouluttamisesta. Yksinkertaiset käskyt ja sanat ovat silloin tärkeitä: Nouda, istu, kieri, anna tassu… Ihmisten kesken samanlaiset käskyt ja komennot eivät toimi. Tosin ”pienet sanat” ovat ihmisilläkin tärkeitä. Voidaan kuvista arvuutella, mitä ne olisivat: Hei, kiitos, anteeksi jne. Mutta yleisesti ottaen ihmistä ei voi komentaa kuten koiraa. Ystävinä olemisessa riittää opeteltavaa. Saadaan opetella sanomaan ”kiitos”, ”anteeksi” yms. ja saadaan opetella muutenkin olemaan ystävinä.

Jumalaa voidaan komentaa vieläkin vähemmän kuin toista ihmistä. Emme voi vaatia Jumalalta mitään: ”anna”, ”nouda”, ”paranna” tms. Mutta asialla on myös toinen puoli:

Jumala antaa rakkautensa ja lahjansa, vaikka emme niitä ansaitsisikaan. Meidän ei tarvitse osata ensin tehdä oikein tai sanoa oikeita asioita. Me saamme vain ottaa vastaan. Saamme turvata Jumalan armoon. Jeesus teki kaiken valmiiksi.

Tärkeintä elämässä (Rakkauden kaksoiskäsky)

Millaiset asiat ovat tärkeitä elämässä? Tätä kysellessä ja keskustellessa vastauksiksi varmaan tulee sellaisia kuin koti, ystävät, työ, luonto, harrastukset… Näitä kuvaamaan voi varata erilaisia kuvia ja esineitä (papunetin kuvapankista kaveruskuvan, kuvan luonnosta, jalkapallon jne.)

Mutta mikähän näistä mahtaa olla kaikkein tärkein asia? Ryhmästä voi tulla samanlaisia tai vaihtelevia vastauksia. Ja miten tähän sopii rakkauden kaksoiskäskyn ohje: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken!” Ei taida olla mitenkään helppo tehtävä.

Toisaalta näille kaikille hyville, tärkeille asioille on jotain yhteistä: kaikki ne ovat pohjimmiltaan Jumalan lahjaa. Kaikki kivat asiat ovat peräisin häneltä. Silloin tärkeysjärjestystä saa pohtia toisesta vinkkelistä: Jumala pysyy ykkösenä, kun muistamme kiittää häntä kaikesta hyvästä. Jumalaa rakastamme juuri niin, että kiitämme häntä. Jumalaa rakastamme niin, että pyydämme hänen apuaan. Jumalaa rakastamme niin, että autamme toinen toisiamme.

Jeesus murtaa esteet, Mark 7:31-37

Tarvikkeet: esineitä, jotka kuvaavat erilaisia haaveita (urheilusaavutuksiin, matkustamiseen, lemmikkieläimiin tms. liittyviä) ja iso kangas

Mistä sinä haaveilet? Tai olet joskus haaveillut? Keskustellaan näistä.

Ovatko haaveet toteutuneet? Onko tullut jotain esteitä, jotka ovat estäneet haaveiden toteutumisen (ei ollut edellytyksiä, rahat loppuivat, tuli allergioita…)?

Raamatun tekstissä tuli myös vastaan esteitä. Teksti kertoi miehestä, joka oli syntymästään saakka kuuro ja mykkä. Oli kuin olisi ollut muuri hänen ja monien muiden ihmisten välillä (nostetaan iso kangas parin ihmisen välille). Samalla tuo sairaus merkitsi vielä suurempaa muuria miehen ja Jlan välillä. Nimittäin tuohon aikaan oli tärkeää käydä säännöllisesti temppelissä uhraamassa - mutta tälle miehelle se ei onnistunut! Koska hän oli kuuro ja mykkä, ei häntä päästetty temppeliin. Hän ei saanut tulla, niin ihmiset ajattelivat. Ja tämä taas tarkoitti, että samalla estettiin hänen pääsynsä Jlan luo. Mutta nyt hän kohtasi Jeesuksen – joka auttoi, teki ihmeen. Tämä mullisti tuon miehen elämän, hän pystyi taas kuulemaan ja puhumaan. Mutta samalla esteet tuon miehen ja Jumalan välillä oli murrettu. Monet asiat erottavat meidätkin Jlasta. Meidänkin kohdalla Jeesus tuli nuo esteet poistamaan, hän tuli muurit murtamaan. Nuo muurit olivat paljon suuremmat, mitä tämä kangas kuvaa. Voidaan kuvitella oikein suuret ja paksut kirkon kiviseinät. Niin suuret – ja vielä suuremmatkin – esteet Jeesus tuli poistamaan. Siksi Jumalan rakkaus saa tulla meidänkin elämäämme.

Jumalan huolenpito, Matt 6:19-24

Tarvikkeet: kuva autosta, ”Rolexista” ja ruoka-annoksesta. Risti.

Katsotaan kuvia. Laitetaan nämä yhdessä kalleusjärjestykseen. Meneeköhän se elämässäkin näin. Onko arvokkainta aina se, mikä maksaa eniten?

Raamatun tekstissä myös Jeesus puhui siitä, mikä on arvokasta. Jeesus puhui Jumalan huolenpidosta. Jumalan huolenpito ei ole sitä, että hän antaisi aina kukkaroon paljon rahaa, että saisimme aina kaikkea kivaa. Jumala ei lupaa pelkkää menestystä ja pelkkää iloa. Ei hän lupaa poistaa elämästämme kaikkia vaikeuksiakaan. Mutta Jumala lupaa, että mitään ei tarvitse kohdata yksin. Risti kertoo Jumalan huolenpidosta. Risti kertoo, miten Jeesuksella meni huonosti – mutta kaikki kääntyikin hyväksi. Pääsiäisenä asiat kääntyvät päälaelleen. Risti kertoo, että meidän kohdallamme asiat saavat kääntyä hyvin päin. Risti kertoo, että Jumala pitää huolta – ja johdattaa aina taivaaseen asti. Jumalan edessä tosiaankin asiat voivat mennä ”päinvastoin”

Tilkkutäkki

Tarvikkeet: Erilaisia, erivärisiä kankaita.

Kankaita otetaan esille yksi kerrallaan. Keskustellaan niistä: mikä on kenenkin lempiväri, mitä värit tuovat mieleen, onko väri iloinen, surullinen tai jotain muuta. Keskustelua voi linkittää myös liturgisiin väreihin tai luomisen teemoihin: Jumalan luomia vihreitä kasveja, vihreää ruohoa, sininen taivas, keltaiset kukat, keltainen aurinko jne. Välissä voidaan laulaa väreihin ja luomiseen sopivia lauluja (virret 135, 341, Sateenkaariunet jne.)

Elämään kuuluu eri värejä. Välillä on iloisia, värikkäitä vaiheita, välillä on suruja ja murheita. Kaikkien niiden kanssa saadaan olla Jumalan lähellä, Jumalan käsissä (virsi 517).

Lempivärit antavat aiheen keskustella vähän siitä, miten pidämme eri asioista, toinen on iloinen, nauraa enemmän ja toinen on taas rauhallisempi, tunteellisempi jne. Yhdessä muodostamme kuitenkin mukavan, kirjavan joukon, jossa jokaisella on oma paikkansa. Jumalan kämmenellä on paikkoja, on tilaa (virsi 499) jokaiselle. Meidän tehtävämme ei ole rajata muita ulkopuolelle. Meidän tehtävämme ei ole katsoa, kuka on hyvä ja onnistunut ihminen, kuka taas on ”ilkeä ja huono” ihminen. Yhdessä saamme olla Jumalan edessä, Jumalan rakkauden varassa (hartauden voi liittää moniinkin raamatun kohtiin - esimerkiksi kertomukseen fariseuksesta ja publikaanista, kahdesta rukoilijasta Luuk. 18:9-14…)

Muodostamme yhdessä tilkkutäkin, Jumalan seurakunta on kuin tilkkutäkki (voidaan laulaa tämä: Tilkkutäkki). Niinpä kankaiden palasista voidaan askarrella oma tilkkutäkki. Leikataan kankaista pieniä palasia, joista väki voi liimata paperille tai pahville omanlaisen värikkään kokonaisuuden, tilkkutäkin.
Lopuksi voidaan vielä kokoontua valmiiden töiden ääreen ja palata virren 499 ajatuksiin. Jumalan kämmenellä kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on.

”Mikä unohtui?”

Onko helppo muistaa aina kaikki? Muistatko aamulla avaimet, tuleeko reppuun aina kaikki tarvittava? Muistatko pakata matkalle kaiken, mitä tarvitaan? Mitä kaikkea pitää muistaa – aamuisin tai matkalle lähtiessä tai työpäivän päätyttyä? Esimerkiksi leirille tai retkelle lähtiessä on paljon muistettavaa. Vaikkapa diakoniatyöntekijä ottaa matkaan melkoiset määrät tavaraa.

Leirillä tai retkellä on myös matkan varrella paljon muistettavaa: ohjelmassa, lääkkeissä, tavaroissa, seuraavissa vaiheissa… Esimerkiksi omalla rippileirillämme oli aina iltaisin hartaus, jossa jokainen tuli vuorollaan sytyttämään tuohuskynttilän ristiin. Yhtenä iltana se ”unohtui”, oli toisenlainen hartaus. Onneksi leiriläiset muistuttivat, että tämä täytyy muistaa ja ottaa ohjelmaan! (Tämän kohdan voi kontekstualisoida: ”Ystävä kertoi omasta leiristään…” tai ”Olin unohtaa ottaa rukoushelmet mukaan matkaan…” tai ”Retkemme aikatauluissa oli hartaus unohtua…”)

On tärkeää, että muistamme aina mahdollisuuden rukoilla. Joskus rukous voi olla pitkää, sanallista puhetta Jumalalle. Joskus se voi olla hiljainen, lyhyt huokaus, joskus tuohuskynttilän sytyttäminen. Mutta aina on mahdollisuus kääntyä Jumalan puoleen. Hänelle saa aina kertoa asiansa. Hän haluaa kuulla meitä. Jumala ei unohda meitä, vaikka me unohtaisimme.

Julkkisten perässä (Luuk. 10:25-37)

Varusteet: muutama kuva ajankohtaisesta julkkiksesta (Usain Bolt, Sauli Niinistö ym.)

Keskustellaan ensin hetki kuvien pohjalta julkisuuden henkilöistä, heidän tunnistamisestaan ja tekemisistään. Miltä tuntuu tavata ”julkkis”, saada häneltä vaikka nimikirjoitus? Tuntuu, että tällainen henkilö on vähän ”hienompi” kuin me tavalliset ihmiset. Hän on vähän meidän yläpuolellamme.

Ketkä mahtoivat olla julkkiksia Jeesuksen aikaan? Tilanne oli varmaan erilainen, koska ei ollut televisiota, sanomalehtiä tai internetiä. Ei ollut juuri ihmisiä, joita kaikki olisivat tunteneet. Mutta ehkä vieläkin selvemmin oli ihmisiä, jotka olivat ”hienompia” kuin muut. Oli johtajia, sotilaita, pappeja, opettajia yms. jotka olivat toisten yläpuolella. Ja toisaalta oli ihmisiä ja kansanjoukkoja, joita halveksittiin. He olivat muiden ”alapuolella”: tullivirkailijat, samarialaiset yms.

Tässä tilanteessa Jeesus kertoi ”laupiaasta samarialaisesta”. (Voidaan tätä muistella.) Kertomuksessa kaikki ”hienot” ihmiset tekivät väärin ja olivat pelkureita. Halveksittu samarialainen oli se, joka teki oikein. Hänet laitettiin esikuvaksi.
Jeesus käänsi usein tilanteet toisin päin. Jumala katsoo meitä ihmisiä toisin, kuin me ajattelemme. Hänen silmissään ei ole ”huonompia” tai ”parempia” ihmisiä. Meidän ei tarvitse verrata itseämme toisiin. Ratkaisevaa ei ole, millaisia olemme toisiin verrattuna. Ratkaisevaa on se, että olemme Jumalan käsissä, hänen armonsa varassa.