Paimion kirkkopuiston historiaa

Kirkkopuisto kahden tilan maista

Pietilän tilakeskuksen paikalle perustetun kirkkopuiston alueella on takanaan mielenkiintoinen historia. Vistalla mainitaan 1540 kaksi täyden manttaalin verotaloa. Kappalaisen virkataloksi vuosien 1697 – 1739 välisenä aikana hankitun täyden manttaalin Paltan omistajana mainitaan 1540 Perttu Tuomaanpoika.

Toinen täyden manttaalin talo oli Pietilä, jonka nimi lienee muotoutunut tilaa 1540 isännöineen Pieti Jussinpojan mukaan. Pietilä oli vuodesta 1701 lähtien Halikon komppanian ratsutila numero 11. Vistan kestikievari sijoitettiin Pietilään 1723. Hyvämaineinen kievari toimi vielä 1900-luvun alussa, Johan August Leponiemen aikana joitakin vuosia. Leponiemi myi Pietilän 1909 kunnallisneuvos Akseli Haikiolle, joka asui Pietilässä 1954 tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Paimion kunta osti Haikion perikunnalta 1958 Pietilän, Tillin ja Huusin tilat.

Vanhan hautausmaan kaakkoiskulman naapuruudesta purettiin Paimion kunnan toimesta 1961 pohjaltaan L-kulmikkaan muotoinen tiili- ja puurakenteinen karjarakennus. Vuosina 1962 ja 1963 purettiin vinottain Pyölintien suuntainen, pohjaltaan suorakaiteen muotoinen, punainen väenrakennus. Samoin purettiin tavallaan päittäin Pyölintiehen nähden ollut pitkä ja kapea, pohjaltaan suorakaiteen muotoinen, vaalean harmaa päärakennus. Purettavaksi päätyi myös Pyölintien varrella, pitkänomaisessa kuusiaidan rajaamassa kolmiossa sijainnut, pohjaltaan suorankulman muotoinen, haalistuneen punainen, pienehkö kuivaamorakennus. Kaikissa rakennuksissa oli pystypäätyiset harjakatot.

Maanvaihtoa kunnan kanssa

Pietilän tontin rappeutunut puistoalue sai olla omassa rauhassaan syksyyn 1963, jolloin kunta ja seurakunta vaihtoivat alueita siten, että seurakunta sai kunnalta Pietilän tonttialuetta 2 ha 70 a ja seurakunta luovutti kunnalle Paltasta Lammelan haka-aluetta 2 ha 50 a.

Kirkkopuiston suunnittelu ja toteuttaminen

Kirkkopuistosuunnittelu käynnistyi 1963 ja sen keskeisenä ajatuksena oli uutta ja vanhaa hautausmaata yhdistävän saattotien rakentaminen. Raivaajapatsaalle varattiin paikka Vanhan hautausmaan eteläisen aidan viereen, porttien puoliväliin, pysäköintipaikan laitaan. Lähtökohtana oli, että kunta rakennuttaa puiston, jonka jälkeen seurakunta huolehtii siitä. Puiston rakentaminen suoritettiin pääosin vuosina 1964-66 arkkitehtitoimisto Olavi ja Kauko Reiman 1963 laatiman yleissuunnitelman mukaisesti. Puisto on luovutettu 1.6.1968 seurakunnan hoidettavaksi.

Saattotien varteen rakennettiin matala betonimuuri, jonka puoliväliin suunnitellun siunauskappelin kohdalle oli myöhemmin tarkoitus rakentaa ristilammikko, jonka reunalle pystytettävä risti olisi näkynyt puistokujan muodostamasta aukosta Vistantielle, Vistan koulun kohdalle.
Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, Jussi Vikaisen muotoilema ja 2.7.1967 paljastettu Raivaajapatsas, sijoitettiin keskeisemmälle paikalle, puistolammeksi kunnostetun, Pietilän entisen ankkalammen, viereen.

Raivaajapatsas oli pitkän toivon ja odotuksen täyttymys. Asia oli vireillä vuodesta 1961, jolloin Paimion kunnanvaltuusto 19.6 hyväksyi Paimio-seuran aloitteen raivaajapatsaan hankkimisesta. Paimion kunnan, seurakunnan, monien yhteisöjen ja yksityisten tuella menneiden sukupolvien työn muistoksi pystytetyn patsaan jalustassa ovat sanat: ”He osaksensa kylvön sai ja lapset heelmän saivat.”

Martta -järjestön 70-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Paimiossa toimivien neljän Martta -yhdistyksen edustajat istuttivat kirkkopuistoon 27.5.1969 neljän marjaomenapuun ryhmän.
Uuden, 1970 luvulla laaditun kirkkopuistosuunnitelman käytännön suunnittelusta vastasivat rovasti Arvo Niva, taloudellisen jaoston puheenjohtaja Osmo Järvinen, taloudenhoitaja Simo Palkki sekä diplomi-insinööri Eino Halonen Suunnittelukeskuksesta. Tähänkin suunnitelmaan liittyi siunauskappelin rakentaminen. Huoltorakennus ehdotettiin nykyisen multavaraston vaiheille. Huoltorakennus jouduttiin sittemmin rakentamaan suunnitelmasta poiketen nykyiselle paikalle, sillä ehdotettu paikka oli osittain yksityisomistuksessa. Hautaustoimituksiin käytettävästä kirkosta todettiin 1980- ja 1990 luvuilla olevan riittävän hyvät yhteydet hautausmaan kaikkiin osiin, joten erillistä siunauskappelia ei tarvittu. Kappelin kokonaisuuteen liittynyt betonimuuri purettiin 1998 tarpeettomana. Kirkkopuiston viimeisin uudistus toteutettiin 2001 suunnitteluhortonomi Leena Laineen ehdotuksen mukaisesti. Piispa Ilkka Kantola toimitti 29.5.2002 pidetyn tilaisuuden yhteydessä puiston siunaamisen seurakuntalaisten yhteiseksi olohuoneeksi.

Muistokivi Pääteasemalla

Paimion seudun karjalaisten Paimioon tulon muistokivi ”Pääteasemalla” on paljastettu 5.2.1995. Muistomerkin yhteyteen on tuotu pieni kivi niistä luovutetun Karjalan pitäjistä, joista enin osa Paimion seudun siirtokarjalaisista on kotoisin. Paimion seudun karjalaisten suunnittelemaan kokonaisuuteen liittyvä reliefi on kuvanveistäjä Raili Mikkosen käsialaa.