Kirkon esineitä yhdeksältä vuosisadalta

 

1200-luku

Kasteallas

Sauvon kirkon vanhin esine on kasteallas, funtti, joka on ilmeisesti ollut jo nykyistä kirkkoa edeltävässä puukirkossa. Se on valmistettu kalkkikivestä, todennäköisesti gotlantilaisesta. Kastealtaan maljan halkaisija on 89 cm.

Alun perin kasteallas on sijainnut kirkkosalin pohjoisseinällä asehuoneen ovea vastapäätä. Siten kirkkoon tulija on heti nähnyt sen edessään ja tullut muistutetuksi siitä, miten hänestä on tullut kirkon jäsen. Nykyisellä paikallaan erillisen aitauksen sisällä se on ollut 1600-luvun lopulta lähtien.

Nykyäänkin kirkkokasteet tapahtuvat kastealtaan luona. Sen päällä on tosin lasilevy, jonka päälle asetetaan nykyaikainen kastemalja. Kasteseurakunta istuu pohjoisseinustan penkeissä, kasteperhe ja kummit etummaisina. Pariin otteeseen he tulevat toimituksen aikana kastealtaan äärelle.

 

1300-luku

Alttarilevy

Alttarilevyn pohjoispäässä, siis kirkkosalista katsottuna vasemmassa päässä, on teksti ANNO:DOMINI M:CCC:XCI, Herran vuonna 1391. Se on mahdollisesti alunperin tarkoitettu hautakammion päällyskiveksi, mutta jäänyt kesken.

Alttarikokonaisuus lienee rakennettu samalla kuin kirkkokin.

Madonnaveistos

Puinen madonnaveistos on ilmeisesti valmistettu Pohjois-Saksassa 1200-luvun lopulla tai 1300-luvun alussa.

Veistoksen nykyinen väritys on 1860-luvulta.

1400-luku

Lasimaalaus

Alttari-ikkuna yläosassa on muutaman kämmenen kokoinen lasimaalaus. Se on Suomen vanhimpia, onhan se osa Sauvon kirkon alkuperäisasua.

Noin 450 vuoden ajan lasimaalaus oli kaikille säille alttiina, sillä päätyyn rakennettiin erillinen ulkoikkuna vasta noin sata vuotta sitten. Lasimaalaus konservoitiin kirkon vuosien 2013-14 kunnostuksessa, jossa myös korvattiin puupuitteinen ulkoikkuna metallipuitteisella.

Alttari-ikkunassa on ollut enemmänkin lasimaalauksia, mutta ne ovat tuhoutuneet tai siirretty Kansallismuseon kokoelmiin.

Seinä- ja kattomaalaukset

Kirkon iän ajoitus perustuu alttariseinällä olevaan latinankieliseen tekstiin, joka kertoo kirkon tulleen rakennetuksi ja maalauksilla koristetuksi sekä p. Klemens Roomalaiselle omistetuksi totena Herran vuonna 1472. Työssä on ollut ns. Kalannin ryhmä.

Holveista vain kaksi ensimmäistä on maalattu. Alttariholvissa on kuvattuina evankelistat, ensimäisessä seurakunnan holvissa latinalaiset kirkkoisät.

Alttariseinän suurikokoisissa kuvissa ovat (vasemmalta oikealla) apostoli Jaakob vanhempi, apostoli Pietari, Herran äiti Maria ja kirkon nimikko Klemens Roomalainen. Kyseessä lienee ainoa Klemens Roomalaista kuvaava keskiaikainen maalaus Suomessa (Ahlström-Taavitsainen, 46).

Seiniä kiertää credo- eli uskontunnustusryhmä. Se perustuu kirkkoisä Augustinuksen kirjaamaan kertomukseen Apostolisen uskontunnustuksen synnystä. Sen mukaan apostolit olivat helluntaina koolla ja sanoivat kukin yhden lauseen siten, että niistä koostui uskontunnustus. (Kauniilla kertomuksella ei ole nykytutkimuksen tukea.) Jokaisen apostolin parina on Vanhan testamentin henkilö, jonka kirjoituksista on kirjoitusnauhassa apostolin lausetta tukeva kohta. (Apostolit Juudas Taddeus ja Simon Kiivailija ovat toisessa järjestyksessä kuin Augustinuksella, minkä vuoksi heihin liitetyt Vanhan testamentin kohdat ja henkilöt ovat väärin.) Lisäksi kaakkoisnurkkaan on kuvattuna Suomen apostoli p. Henrik.

 

Apostoli	attribuutti	lause	pari
Pietari	avain	uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan	Jeremias / Jer 51:15
Andreas	vinoristi	ja Jeesukseen Kristukseen, hänen Poikaansa, meidän ainoaan Herraamme	Daavid / Ps. 2:7
Jaakob vanh.	pyhiinvaeltaja	joka sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta	Jesaja / Jes. 7:14
Johannes	[kuva hävinnyt]	kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin	Sakarja [kuva hävinnyt]
Tuomas	keihäs	astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista	Hoosea / Hoos. 13:14
Jaakob nuor.	vanutuspuu	astui ylös taivaaseen, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan oikealla puolella	Aamos / Aam. 9:6
Filippus	ristisauva	ja on tuleva sieltä tuomitsemaan eläviä ja kuolleita	Malakia / Mal. 3:5
Bartolomeus	veitsi	Minä uskon Pyhään Henkeen	Joel / Joel 2:28
Matteus	selkään pistetty miekka	pyhän yleisen kirkon, pyhäin yhteyden	Sefanja / Sef. 3:9
Juudas Taddeus	kirvesmiehen viivain	syntien anteeksisaamisen	Hesekiel / Hes. 37:4
Simon	jousimainen saha	ruumiin ylösnousemisen	Miika / Miik. 7:19
Mattias	kirves	iankaikkisen elämän.	Daniel / Dan. 12:2

Tabernaakkeli (sakramenttikaappi)

Sakramenttikaappi eli tabernaakkeli on mahdollisesti vanhempi kuin nykyinen kirkko. Tabernaakkeli on edelleenkin oleellinen osa katolista kirkkoa, sillä siinä säilytetään pyhitetyt ehtoollisaineet.

Metalliset tabernaakkelin katosivat Suomesta Kustaa Vaasan aikana, sillä hän määräsi kruunulle toimitettavaksi kaikki ylimääräiset kirkolliset esineet. Puinen tabernaakkeli on Sauvon lisäksi säilynyt Naantalin kirkossa.

Kustaa Vaasan käskystä Sauvon kirkosta takavarikoitiin vuonna 1558 rikkinäinen hopeinen kalkki ja lautanen, hopeinen öljyastia, kullattu hopeinen monstranssi, puoliksi kullattu hopeinen alttariristi, vaatteiden hopeisia koristenappeja tai solkia, kolme hopeista votiivikalaa sekä viisi hopeapalasta. (Riska, s. 181)

Triumfikrusifiksi

Ison triumfikrusifiksin Ristiinnaulittu on pohjoismaista tekoa 1400-luvun jälkipuoliskolta. Ristiinnaulittu on esitetty kuoleman jäykistämänä.

Krusifiksin lautaristi on luultavasti vuodelta 1695.

Asehuoneen ovi

Alunperin kirkkoon oli käynti vain asehuoneen kautta. Asehuoneen ja kirkkosalin välinen ovi on kirkon alkuperäisasua.

Oviaukon seinustassa on kummallakin puolella syvennys. Katolisella ajalla niissä on ollut vihkivesiastiat. Kirkkoon tulija on kastanut sormensa siunattuun veteen ja tehnyt ristinmerkin.

 

1500-luku

Pyhä Yrjö

Sauvon kirkon Pyhä Yrjö -ryhmä on parhaiten säilynyt kokonaisuus Suomessa. Niinpä se oli 2017 lainassa Hämeen linnassa olleessa näyttelyssä, jonka kaikki muu keskiaikainen aineisto oli Kansallismuseon kokoelmista. Siitä puuttuu vain ristarin oikea käsi ja jalkaterät, alkupeäirnen miekka ja prinssessan kädet. Ennen 2017 näyttelyyn konservointia se restauroitiin 1949.

Ryhmä on kotimaista työtä, mutta perustuu Tukholman Riddarholman kirkossa olevaan Pyhä Yrjö -ryhmään. Sauvon ryhmästä on puolestaan hieman pienempi jäljennös Karunan vanhassa kirkossa Seurasaaressa.

Tarkkaan katsova näkee vielä siellä täällä jäänteitä väreistä, joilla koko ryhmä on aikoinaan maalattu.

Ryhmän jalusta on havupuuta. Niin hevonen ja kuin lohikäärmekin ovat monesta palasta ja puusta. Ryhmään on käytetty tammea, koivua ja havupuuta.

Ecce homo -veistos

"Pilatus vei ruoskitun ja orjantappuroin kruunatun Jeesuksen kansan eteen ja sanoi ""Katso ihmistä"" (lat. Ecce homo). Veistoksen esittämä Kristus lienee pidellyt kyljen haavaansa, josta on valunut veri alla olevaan kalkkiin. Veistosta on saatettu käyttää pitkäperjantain hautaanlaskemisseremonioissa.
Tove Riska on pitänyt veistosta alkeellisena vuoden 1500 paikkaille ajoitettavana työnä. Etenkään alkeellisuutta ei voi allekirjoittaa. Kristus -veistos on hyvin sirorakenteinen. Turun Tuomiokirkon museossa oleva Kristus haudassa muistuttaa hyvin paljon Sauvon Kristusta (Ars I, 199). Veistämisessä on puun ominaispiirteet otettu hyvin huomioon (vatsa, polvet). Maalattuna veistoksella on haluttu erityisesti korostaa kärsimystä (ks Pirinen, Suomen Museo 1999).

Veistos sijaitsee sakastissa, minkä vuoksi sitä pääsee katsomaan vain kirkon oppaan seurassa.

Pyhä Laurentius -veistos

Kansallismuseolta kesän 2022 näyttelyssä / vitriinissä asehuoneessa.

Koivuinen veistos on 1500-luvun alkuvuosilta. Siitä puuttuu oikea käsi ja p. Laurentiuksen tunnusesine halstari. Jäykkänä seisovan pyhimyksen päällä on diakonin puku.

Laurentius (225-258) oli yksi Rooman seitsemästä diakonista. Keisari Valerianuksen vainoissa (258) Laurentiuksen tuli kolmen päivän sisällä tuoda kirkon aarteet keisarin eteen. Diakonina hän keräsi seurakunnan köyhän ja raihnaiset, toi heidät keisarin eteen ja kertoi heidän olevan kirkon aarre. Hänet otettiin kiinni ja teloitettiin paistamalla halstarissa. P. Laurentius kuuluu suosituimpiin pyhimyksiin, ja Suomessakin hänelle on keskiajalla omistettu ainakin kahdeksan pitäjänkirkkoa.

1600-luku

Penkit

Turun tuomiokapituli määräsi 1580-luvulla, että kirkoissa tulee olla penkit. Sauvossa kesti vain runsaat 50 vuotta toteuttaa määräystä – ensimmäinen istumajärjestys on vuodelta 1642.

Sauvon historian mukaan tosin yksityiset olivat mahdollisesti hankkineet penkkejä jo 1500-liuvun puolella mukaan jo 1626 olisi ollut olemassa jonkinlainen, vähintään epävirallinen penkkijärjestys päätellen pitäjän aateliston siihen liittyneestä nujakasta (osa I, s. 340).

Rovasti Soveri (Sauvon kirkkoherrana 1936-1950) kertoo piispankäräjillä 1856 ilmoitetun, että Sauvossa kaikki käyvät kirkossa ja ovat polvillaan eräiden rukousten ja ehtoollisen asetussanojen lukemisen ajan. (Vartija, 1/1939, s.27) Tämä on mitä ilmeisimmin tapahtunut omissa penkeissä ollen ja tapa on säilynyt varsin myöhään.

Nykyiset penkit ovat Riskan mukaan 1600-luvun lopulta. Tilikirjoissa penkkien valmistaminen mainitaan vuosina 1676 ja 1735. Sauvon emäkirkon ensimmäinen istumajärjestys on vuodelta 1642 (Alifrosti 1996, 341-344). Todennäköisesti kuoriaidan uudelleen rakentamisen yhteydessä vuonna 1640, kirkossa oli jo penkkejä. Kuoriaita oli ollut tätä ennen ilmeisesti toisten pilareiden kohdalla (tähtiholvit). Sitten kuoriaita siirtyi ensimmäisten pilarien kohdalle. Kuoriovi oli keskikäytävän kohdalla. Mahdollisesti aiempia kuorituoleja on jo 1600-luvun korjausten yhteydessä purettu ja niiden osia yhdistetty mm. piispanpenkkiin ja papinpenkkiin.
Penkkien päätylaudan päällä on ollut lähes jokaisessa kynttilä. Palovaaran takia huomattavan paljon kynttilöitä ja kynttilöiden polttamista on vähennetty.

Saarnastuoli

Asessori Klaus Klaunpoika Skalm, joka omisti mm. 1635 - 50 Karunan Kärkniemen kartanon, lahjoitti saarnatuolin Sauvon kirkkoon vuonna 1651. Skalmin puoliso oli Anna Stiernkors. Riskan mukaan saarnatuolin ja alttarilaitteen on saattanut tehdä sama veistäjä. Alttarilaitteen veistokset ovat hyvin samankaltaiset kuin mitä saarnastuolissa on. Vuonna 1695 majuri Carpelan on koristuttanut ja kultauttanut saarnatuolin. Carpelan oli lahjoittajan, Skalmin vävy. Tilien perusteella on päätelty, että maalarina olisi ollut Lars Myra (Riska 1964, 168).
Kirkkoherrana saarnastuolin hankkimisen aikaan oli Ruotsin Västmanlannista kotoisin ollut Sven Vigelius.
Vuonna 1860 kirkon sisustuksen maalaamisen yhteydessä myös saarnatuoli maalattiin uudelleen, osittain entistäen (?), suureksi osaksi ilmeisesti kokonaan uusilla väreillä.

Carpelan oli Skalmin seuraaja Kärkniemen omistajana.

Saarnastuolin paneeleissa on lukuisia tekstejä Raamatusta. Ruotsinkieliset tekstit ovat todennäköisesti Kustaa II Adolfin Raamatusta (1618). Se oli ensimmäinen ruotsinkielinen Raamattu, jossa oli käytössä jaejako, mutta oikeinkirjoitukseltaan hyvin lähellä edeltäjäänsä, Kustaa Vaasan Raamattua (1541).

Raamatun kohdat ovat suomeksi vuoden 1992 käännöksen mukaan:

Miten onnellisia ovatkaan ne, jotka saavat asua sinun [= Herran] huoneessasi! Ps. 84:5

onnellinen se kansa, jonka jumala on Herra! Ps. 144:15b

"Niin, autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä." Luuk. 11:28

Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat. Joh. 13:17

Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan. Matt. 5:8

Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen. Matt. 5:9

Viimeisessä paneelissa kerrotaan saarnastuolista:

Anno [= Herran vuonna] 1659 on majuri Carpelan, Kärkniemen, Ohensaaren ja Kjettarsundin herra, antanut tämän saarnastuolin, Jumalan kunniaksi, koristella ja kullata. Vuonna 1860 kirkko, sen kustannuksilla, osin maalattu, osin uudelleenmaalattu sen vanhaan värisävyyn.

Lehterit maalauksineen

Sauvon kirkkoon rakennettiin vuonna 1694 lehteri. Jo aiemmin vuonna 1669 kirkon länsipäätyyn oli tehty lehteri. Vuonna 1695 turkulainen maalarimestari Lars Abrahaminpoika Myra sai tehtäväkseen suorittaa lehterinkaiteiden maalaamisen. Myra maalasi samoihin aikoihin myös kastealtaan aitauksen. Työstään Myra sai seurakunnalta eri aikoina 50, 30 ja 222 kuparitaalaria. Vuonna 1860 lehterinkaiteet maalattiin ruskeiksi, mutta itse kuvat jäivät maalaamatta.
Hanna Pirinen on todennut, että Sauvon kirkon lehterinkaiteen maalaukset ovat niiden teettäjän kirkkoherran (1689 - 1711) ja isänsä seuraajaksi nousseen piispan Johannes Gezelius nuoremman henkilökohtainen ""sommitelma"" ja teologinen testamentti. Gezelius on suunnannut kuvat enemmänkin koulutettaville uusille papeille kuin seurakuntalaisille. Gezeliuksen tavoitteena oli kehittää pappien saarnataitoa. Pirisen mukaan etelälehterin itäsivun kuvat on osoitettu papeille, jotka ovat alttarilla (tai kuoripenkeillä), pohjoisivun henkilökuvat on suunnattu saarnastuolissa saarnaavalle papistolle, läntisellä sivulla on luterialaisen kirkkohistorian kannalta tärkeitä henkilökuvia.

Alttarilaite

Vuoden 1646 väärtien tilien mukaan Abraham Nilssonin leskelle on maksettu uudesta alttaritaulusta 250 taalaria (Alifrosti 1996, 329) Vuoden 1647 tileissä puhutaan Koorlan leskestä, joka on tehnyt uuden alttaritaulun. Gertrud Wesseliä on arveltu alttaritaulun maalariksi, mutta hän on myös saattanut lahjoittaa osan alttarilaitteesta, ehkä kehystystyön, ja seurakunta on saattanut hänen suhteidensa kautta hankkia alttaritaulut. Hanna Pirisen mukaan alttarilaitteella on sellaisenaan epitafin funktio.
Vuoden 1935 kalusteluettelossa alttaritaulusta kerrotaan seuraavasti: "" Vanha alttaritaulu, jonka aliosa epäselvästi kuvaa P. Ehtoollisen asetusta, keskikohta Vapahtajaa ristillä ja yliosa hänen ristiltä alasottamistaan… Tämä alttaritaulu on nykyään samalla puolella kuin kastemalja ja ovi kirkon ullakolle."" Vanha alttarilaite tauluineen entisöitiin Werner Rosenlewin lahjoittamin varoin 1936.

Nykytiedon mukaan Gertrud Wessel nimenomaan lahjoitti alttarilaitteen, jonka kolme maalausta lienevät Saksasta.

Vuoden 1936 entisöinnin lahjoittaja Werner Rosenlew oli kuollut kaksi vuotta aiemmin, ja hänen toivettaan vanhan alttarilaitteen takaisin saamiseksi ajoi hänen leskensä Visen Rosenlew, joka olikin elokuussa 1936 kunniavieras alttarilaitteen uudelleen vihkimisessä (Kunnallislehti 13.8.1936; ks. digi.kansalliskirjasto.fi

Alttarilaitteen tuoreimman konservoinnin 2013-14 toteutti Konservointi Helle.

Kasteaitaus

Kasteaitaus lienee ainoa laatuaan Suomessa. Sen rakennutti 1695 Turun piispa Johannes Gezelius nuorempi, joka oli myös Sauvon kirkkoherra, koska Sauvo oli Turun piispan palkkapitäjä. Hän oli nähnyt Englannissa vastaavia kasteaitauksia ja halusi sellaisen Sauvoon.

Eteläsivun teksti suomennettuna: Jos joku ei synny vedestä ja hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Joh: 3:5 ( Uthan ..Fodd Af Watn Och Andan om Kan Han Icke Ingå I Guds Rijke. Joh: 3 v, 5.
Ovipeili: Sinä päivänä on oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan. (Den ... Open Brun Emoot Synder Och Dreenheet. Zach 13 v 1. )
Eteläsivun 3. Peili: Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. (Then Ther Tror Och Blifwer Döpt Han Skall Warda Saligh, Mar: 16, v 16.)
Yläosan teksti: Jeesus kutsui lapset luokseen ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.Men Jesus kallade Them Till Sigh och Sade: Låter Barnen Komma till Migh och Förmener the ? Icke Ty ? Sådana Höree Guds Rijke Til; Luc: 38 : v.16 [p.o. Luc: 18: v 16]
Pohjoi. sivun 1. Peili: Että hän sen (seurakunnan) pyhittäisi puhdistaen sen vedellä pesten, sanan kautta. (Christus Hafwer Goordt Församlingen Rena i Watusens.. Bad Genom Ordet. Ephes 5 v. 26.)
2. Peili Olen haudattuna hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta.
(J Ären Begraftne med Christu, Genom Dopet I Hwilkom I Och upståndne Ären Genom Troona. Coloss: 2 v. 12)
3. Peili: hän pelasti meidät, ... armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. (Efter Sina Barn..ertigheet gjorde han oss saliga genom then ?ijia Födelssens bad, och then H: Andes Förnyelse. Til 3 v. )[p.o. Tit. 5:5]
Tapulissa ja manttaalikunnan aitassa säilyneissä, sorvatuissa koristeosissa (ilm. 1600-luvun kuoriaidasta tai kuoriovesta) on samoja värisävyjä. Kasteaitauksen väriskaalaa on saatettu käyttää niin kuoriaidassa kuin myös parvissa.

Hautausvaakunat

Hautausvaakunat olivat muodissa Ruotsin suurvalta-ajalla 1630-luvulta 1700-luvun alkuvuosiin. Sauvon kirkossa niitä on säilynyt harvinaisen paljon. Varhaisimmat ovat lautapohjalle maalattuja, mahtavimpia on työstetty vuoden verran tukholmalaisessa koristepuusepän pajassa.

Aivan erityinen on ns. Gallen ryhmä alttariseinän eteläosassa, sillä siinä on useamman sukupolven vaakunat. Kesän 2022 näyttelyyn Kansallismuseosta saadut kypärä, käsivarustukset ja kannukset ovat alun perin olleet ripustettuina Gallen ryhmän yhteyteen ratsuväen kenraali Johan Gallen (1614-1676) ja tämän pojan ratsumestari Klas Gallen (k. 1676) hautakammion yläpuolelle. He kumpikin kaatuivat 1676 Lundin taistelussa. Galle-sukua ja sen urhoollisia upseereita, pidetään Zacharias Topeliuksen esikuvina hänen suurteoksessaan "Välskärin kertomukset”, jossa tarina koskee Bertelsköld-nimistä keksittyä sotilassukua ja sen kohtaloita 1600-luvulla. Myös Steninge esiintyy kirjassa Majniemen-linnana, joka paloi kuin suku sammui! Jäänteet 1600-luvun linnan kellareista ovat edelleen nähtävissä Steningessä (mutta rakennus tuhoutui tulipalossa paljon myöhemmin, 1700-luvulla). Topelius oli ehkä kuullut myös näistä jäänteistä ja ison rakennuksen tuhoisasta tulipalosta, tietämättä milloin rakennus oli tuhoutunut.

Hautausvaakunoista kerrotaan laajemmin kirkon 1990-luvun esitekirjasessa, jota on yhä saatavilla.

Kypärä, käsivarustukset ja kannukset

Kansallismuseosta kesän 2022 näyttelyyn / vitriinissä asehuoneessa.

Alun perin ripustettu koristamaan hautakammion yläpuolella olevaa seinää sukuvaakunaryhmän lisäksi.

Kannukset esiintyvät myös Sauvon kunnan vaakunassa.

Piispantuoli

Sauvosta tuli palkkapitäjä, prebenta 1630. Prebentan haltija oli siis muodollisesti kirkkoherra ja sai hyväkseen pitäjän kymmenykset. Käytönnön seurakuntatyöstä ja osin myös hallinnosta huolehti pääosin kappalainen tai apupappi.

Ensiksi prebenta kuului Turun kymnaasin lehtorille, ja Turun akatemian perustamisen jälkeen teologian arvojärjestyksessä toiselle professorille (1640-1658). Turun piispan tai tämän apulaisen palkkapitäjänä Sauvo oli 1658-1651 ja 1689-1776. Taustana oli varmaankin se, että Ruotsin suurvalta-aikana Turun piispoiksi tuli suomea taitamattomia ruotsinmaalaisia miehiä, jotka halusivat saada täysin suomenkielisen Maarian sijaan jokin ruotsinkielisemmän palkkapitäjän.

Turun piispa oli siis samalla Sauvon kirkkoherra, jolla tuli olla edustava istuin kirkossa. Sellainen tehtiin keskiaikaisista kuoripenkeistä, joiden koristeleikkauksia on näin edelleen nähtävissä.

 

1700-luku

Alttarikynttelikkö

Vuonna 1696 kirkkoon ostetussa pallokruunussa on samanlaiset aaltoilevasti profiloidut varren osat (Riska 1964, 184) Kynttilänjalka ja pallokruunu on todennäköisesti saman keltavalurin tekemät. Kynttelikön osissa on merkkejä, jotta sen eri osat voitaisiin puhdistamisen jälkeen yhdistää oikeisiin kohtiin.

Alttarikynttelikkö on hankittu 1701.

Sauvon kirkossa ei kynttilöiden suhteen noudateta kirkkokäsikirjan ohjeita, vaan aina – kynttilätöntä pitkääperjantaita lukuun ottamatta – on käytössä sama viisihaarainen kynttelikkö. Piispanmessuun lisätään erillisessä kynttilänjalassa piispankynttilä.

Yksi haaroista on nykyään lainattu pallokruunusta, koska yhden alkuperäisen haaran metalli on niin väsähtänyt, ettei sitä voi enää käyttää.

Pienempi kristallikruunu

Kristallikruunut kirkkoon lahjoitettiin 1830-luvulla, mutta pieni rokokootyylinen kruunu on 1700-luvulta.

1800-luku

Ylösnousemus-aiheinen alttaritaulu

Vuonna 1854 valmistui uusi alttaritaulu, jonka oli maalannut aikansa merkittävin kirkkotaiteilija R.W. Ekman. Hänhän maalasi myös Turun tuomiokirkon kuorin freskot, joista yhdessä on sama ylösnousemussommitelma kuin Sauvon kirkon maalauksessa. Sama maalaus on myös Paimion ja Keski-Porin kirkon alttaritauluissa.

Kun vanha alttaritaulu kehyksineen palautettiin alttarille 1930-luvulla, Ekmanin alttaritaulu kehyslaitteineen siirrettiin kuorin pohjoisseinälle ja vuosien 1970-71 kirkon kunnostuksen jälkeen nykyiselle paikalleen kirkon lounaisnurkkaan.
Nykyisin alttarin äärellä sytytetään pääsiäisyön messussa pääsiäiskynttilä ja sen äärelle pysähdytään pääsiäisen perhemessussa juhlimaan Kristuksen ylösnousemusta. Sen edessä on pieni aitaus, jossa voi erityisesti muistaa lähetystyötä ja rukoilla. 

Kaappikello

Riskan mukaan kellon koneiston on valmistanut 1802 kellosepän opissa ollut talonpoika Eerik Eerikinpoika Skörsbölestä (kalustoluettelossa Mellangård) ja kaapin teki (puu?)seppä Mikael Björkman. Vielä 1859 kellokaappi oli maalattu siniseksi.

Urut

Sauvon kirkkoon hankittiin 1896 uudet urut. Aiemmat urut olivat Suomen viidennet maaseutuseurakunnan kirkkoihin hankitut urut. Ne oli hankittu 1671 paikkakunnan aatelisten lahjoituksena. Vanhat urut lahjoitettiin Turun historialliselle museolle Turun linnaan. Vanhat urut tuhoutuivat pommituksen seurauksena syttyneessä tulipalossa jatkosodan aikana (ks. Valanti).
Urut on korjattu 1992.

Albanus Jurvan valmistamat urut ovat Suomen historiallisten urkujen luettelossa. Niissä on edelleen jäljellä myös poljettavat palkeet, joita ei kuitenkaan ole käytetty vuosikymmeniin.

Kynttiläkaari

Pitäjänapulaisena ja sittemmin kappalaisen Sauvossa toiminut Gabriel Fortelius, josta tuli 1831 - 1857 Sauvon kirkkoherra, on lahjoittanut kynttiläkaaren kirkkoon (SHII, Kujanen 1996, 83;Riska 1964, 184). Toisena lahjoittajana mainitaan A.J. Meller (?).
Kynttiläkaarta pidetään nykyisin jouluaamuna alttarilla, jolloin myös kynttilät sytytetään. Kaaren alla on pylväät. Kynttiläkaaren yhteydessä on pidetty myös ristiaiheisia surusauvoja (SH II, Kujanen 1996, kuva s 320).

Alttarikaide

Alttarikaide on vuodelta 1860. Nykyisin kaide on puupintainen, mutta kaide oli päällystetty 1900-luvun puolivälissä pellavakudonnaisella, joka korvasi vuonna 1898 hankitun punaisen plyysin.
Pikarihylly on liitetty alttarikaiteeseen vaiheessa, jolloin viinipikarit kirkkoon hankittiin eli 1930-luvun lopulla.
Vielä 1980-luvulla alttarikaiteelle oli tapana ripustaa nastoin valkoinen liina ehtoollisjumalanpalveluksen yhteydessä. Liina oli ollut tavallista lakanakangasta, jossa ei ollut alttarikehän mukaisia kulmia. Käytöstä luovuttiin sen työläyden vuoksi.

Papinpenkki

Papinpenkki sijaitsee piispantuoliin nähden symmetrisesti alttariseinän eteläosassa, joten voisi ajatella sen olevan samalta ajalta eli 1600-luvulta. Sen historia on kuitenkin epäselvä. On hyvin todennäköistä, että papintuoli olisi vasta 1850-luvulla koottu puretuista kuoripenkkien ja munkkiparvien osista.

1900-luku

Antependium

Vaate on suunniteltu Ruotsissa (Sofia Widen), mutta kudottu Sauvossa tekstiilitaiteilija Katri Warén - Wariksen johdolla. Vaatteen valmistamisen on kustantanut rouva Visen Rosenlew Paddaisten kartanosta.

Flyygeli

Kirkkoon jää tilaisuuksien jäljiltä yhtä ja toista – sateenvarjoja, käsineitä, avaimia. Adventtiaikana 2014 erään konsertin jäljiltä kirkkoon jäi Feurich-flyygeli. Viikot kuluivat, mutta kukaan ei tullut sitä noutamaan. Sitten seurakunta sai tarjouksen ostaa se, edulliseen hintaan.

Fyygeli oli valmistunut 1909, mutta sen oli juuri 2014 kunnostanut Alex Setzer Angelniemen flyygeliateljeessa.

Seurakunnalla ei ollut vuoden 2015 talousarviossa varausta soitinten hankintaan. Niinpä perustettiin Sauvon kirkon soitinrahasto, joka sai seurakunnan takauksella lainan flyygelin hankintaan. Lainan takaisin maksamiseksi soitinrahasto järjesti konsertteja, joiden tuotoilla ja lahjoituksilla flyygelilaina tuli maksetuksi 3 ½ vuodessa.

Lähetyskynttelikkö

Porilaisen sepän valmistama lähetyskynttelikkö on ollut kirkossa n. vuodesta 1990 lähtien.

Betlehemin talli

Seimikatoksen on rakentanut sauvolainen lääkäri Jaakko Kivisaari, nykyinen kirkkovaltuuston puheenjohtaja. Partiolaisten tekemä alkuperäinen kaislakatto on muutama vuosi sitten korvattu paanukatolla, jonka paanut ovat Sauvon kellotapulin edellisestä katosta.
Katos siirretään adventtiajan alkaessa alttarin läheisyyteen. Seiminuket aloittavat silloin matkan kohti Betlehemiä kirkon takaosasta. Joulun lähestyessä ne ovat yhä lähempänä tallia. Jouluaattona Maria ja Joosef ovat jo tallissa, mutta Jeesus-lapsi asetetaan seimeen vasta jouluyönä tai -aamuna, ja tietäjät saapuvat seimelle loppiaiseksi.

Joulun perhemessussa seimen ääreen tuodaan lelukolehti, josta kertyneet lelut toimitetaan sitten lapsilla, joilla muuten ei olisi leluja, esim. SOS-lapsikylään.

Lukupulpetti

Lukupulpetti on teetetty 1990-luvulla. Pulpetin teki sauvolainen puuseppä Heikki Virtanen. Suunnittelussa pyrittiin ottamaan huomioon mm. se, ettei lukupulpetti peitä kirkonpenkkien keskiaikaisia rintamuksia. Myös väri valittiin kirkonpenkkien värin mukaan.

Ruumisvaunu

Asehuoneessa on seurakunnan 1912 (?) hankkinma ruumisvaunu. Sitä on käytetty viimeisen kerran vuonna ????.

2000-luku

Adventtikynttelikkö

Nuorena pappina Sauvo-Karunan viimeinen kirkkoherra Kalle Elonheimo jatko-opiskeli ja toimi pappina Saksassa. Sen peruja hän kaipasi kirkkoon kunnolliset adventtikynttilät. Hän suunnitteli adventtikynttelikön ensin Maskun kirkkoon (1997) ja tultuaan kirkkoherraksi 2003 ryhtyi yhteistyöhön sauvolaisen sepän Markku Palmun kanssa Sauvon kirkon adventtikynttelikön valmistamiseksi.

Adventtikynttilät tehdään käytöstä poistetusta pääsiäiskynttilästä, jonka suntio sahaa neljään yhtä suureen osaan. Adventtisunnuntaisin sekä jouluaattona ja -yönä tai -aamuna Sauvon messu alkaa erityisellä adventtikynttilöiden sytyttämisen liturgialla, jossa on kullekin kynttilälle profetia ja säkeistö virrestä 13 ”Me sytytämme kynttilän”. Liturgian rungon TD Elonheimo sai Yhdysvaltain presbyteerisen (reformoidun) kirkon aineistosta, johon hän tutustui reformoidun teologian tutkijana.

Pääsiäiskynttilän jalka

Pääsiäiskynttilä tuli Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa virallisesti käyttöön vuosituhannen vaihteessa. Sauvossa sitä varten tilattiin jalka seppä Markku Palmulta.

Kastepuu

Niku Vainion valmistamat kastepuut otettiin Sauvon ja Paimion kirkkoissa käyttöön Mikkelinpäivänä 2021.

Sauvon kirkkoa käsittelevää kirjallisuutta

Riska, Tove Turun tuomiorovastikunta I, s. 148-196. Suomen kirkot Finlands kyrkor. Turun arkkihiippakunta. III osa. Helsinki, 1964: Suomen Muinaismuistoyhdistys.

Ahlström-Taavitsainen, Camilla Vapenbilder bland kalkmålingar i Finlands medeltidskyrkor. Helsingin yliopiston taidehistorian laitoksen julkaisuja VIII, s. 5-92. Helsinki, 1964.

Alifrosti, Kari Ruotsin aika n. 1200-1808. Sauvon historia I, s. 69-397. Salo – Turku, s.a. (1980-luvun jälkipuolisko).

 

Esitteen tekstit

Koonnut kappalainen, TD Kalle Elonheimo.

Tekstien sisältö: Kalle Elonheimo 2022, Fredrik Rosenlew 2022; Anu Johansson: Sauvo-Karunan seurakunnan irtaimiston inventaari 2002 (inventaarista lainatut tekstit kursiivilla).

Kiitokset FM Ossi Tammistolle oikoluennasta ja tarkennuksista.

Kuvakooste kirkon ikkunoiden, itäpäädyn ja alttarilaitteen kunnostuksesta 2013-2014

Yotubessa Paimion seurakunnan kanavalla on vajaan 14 minuutin kuvakooste Sauvon kirkon ikkunoiden, itäpäädyn ja alttarilaitteen kunnostuksesta vuosina 2013-2014. Kalle Elonheimon kuvaamaan ja koostamaan äänettömään videoon pääset painamalla tätä linkkiä tai etsimällä Youtubesta "Sauvon kirkon kunnostus 2013-2014".