Etsikkoaikoja

Raamatun tekstin kohta kuvaa etsikkoaikoja. Etsikkoajoilla tarkoitetaan ajanjaksoja, jolloin Jumala erityisesti kutsuu yksityistä ihmistä tai kokonaista kansaa yhteyteensä. Psalmin kirjoittaja sanoo: ”Onnellinen se kansa, jonka Jumala on Herra, kansa, jonka Herra on omaksensa valinnut”.

Puhutaan, että omalla kansallamme on ollut etsikkoajat. Erityisesti sota-aikana kirkot täyttyivät rukoilevista ihmisistä. Rukoiltiin varjelusta ja suojaa voimakasta vihollista vastaan. 

Jeesus tuli pelastamaan juutalaiset, Jumalan oman kansan mutta vain harvat heistä uskoivat Häneen. Siitä kertoo Raamatun tekstimme, joka kuvaa Jeesuksen julkisen toiminnan alkua. Tapahtumat sijoittuvat Nasaretiin, Jeesuksen omaan kotikaupunkiin, joka torjuu Hänet. Siitä tulee sanonta: ei ole kukaan profeetta omalla maallaan.

Mutta mistä oikein oli kysymys? Miksi ihmiset eivät uskoneet Jeesukseen Jumalan Poikana? Ja ketkä erityisesti eivät uskoneet?

Jos tarkastelemme luomakuntaa, voimme todeta, että se tarvitsee valoa ja lämpöä. Kasveille valo on elintärkeää kasvun kannalta; samoin monille eliölajeille ja eräässä mielessä myös ihmisille. Kirkas valo paljastaa monia asioita kuten huoneessa pölyn ja lian ja se poistaa pimeyden. 

Valo itsessään aiheuttaa monin tavoin hyviä asioita mutta kirkas valo voi häikäistä, jopa sokaista hetkeksi. Erityisesti valoherkät silmät täytyy suojata.

Jeesus tuli valoksi maailmaan poistamaan ihmiskunnan pimeyden, synnin ja syyllisyyden.  Jeesuksen ajan kirkon miehet, Fariseukset ja kirjanoppineet, eivät tunnistaneet Häntä Messiaaksi,
maailman Vapahtajaksi. He vaativat Häntä osoittamaan jumalallisen voimansa. Jeesus ei kuitenkaan suostunut sillä hetkellä mihinkään ihmetekoihin tai temppuihin vaan puhui eräästä toisenlaisesta merkistä, jolla Jumala osoitti voimansa. Profeetta Elisan toiminnan aikana vai syyrialainen Naeman puhdistui pitaalista mutta eivät Israelissa asuvat. 
Tämä sana loukkasi Fariseuksia ja kirjanoppineita.  

Tekstimme kohdassa Jeesus syytti nasaretilaisia Jumalan työn vastustamisesta. Nasaretilaisten epäusko kuvaa juutalaisten yleistä suhtautumista evankeliumiin. Usko kelpaa harvoille. Poikkeuksena olivat Jeesuksen opetuslapset ja vierasheimoiset pakanat. 

Pakana tarkoitti Israelin kansalle vierasta kansaa tai heimoa, joka noudattaa sellaisia tapoja ja uskomuksia, jotka Jumala on omalta kansaltaan kieltänyt.  Vanhan Testamentin profeettojen toimikenttänä oli usein vieras jopa pakanallinen paikkakunta Galileassa, jossa palvottiin vieraita jumalia. Profeettaa ei kuultu omalla maallaan, totesi Jeesus. 

Mitä se tarkoittaisi meidän aikanamme? Kansanluonteestamme huomattavan suuri osa on tiedostamatonta perintöä esikristillisestä taikauskosta. Uuspakanallisuuden muodot yhdistelevät usein aineksia useista uskonnoista ja uusista uskomuksista ja ajatuksista. Uususkonnoille on yhtenäistä läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunne luontoa kohtaan. Sen harjoittajat eivät etsi pelastusta ja valaistusta vaan ajattelevat maan henkiseksi kodikseen. Uuspakanallisuus alkoi vallata alaa suomessa jo 1980-luvulla. Pakanallisten kulttien harrastus johtaa harhaan ja poispäin Jumalasta. Siksi niiden kanssa ei tule leikitellä.

Elämän sisältöä etsitään monesta paikasta. Kirkon on julistettava evankeliumia edelleen, mentävä kaikkialle missä ihmiset ovat. Kun kirkon työntekijät kohtaavat ihmisiä myös heidän arjessaan, johtaisiko se siihen, että kirkollisesta harrastuksestaan vähemmän tunnetut löytäisivät uskon.  Uushenkisyydestä tarpeekseen saaneet hylkäävät salaopit ja ennustamisen, jos he löytävät pyhyyden kokemuksen; yhteisöllisyyden kirkostamme. Heidät otetaan vastaan avoimesti ja lähimmäisen rakkaudessa.

Raamatun Uusi testamentti kertoo, että näin tapahtui alkuseurakunnan syntyessä. Jeesukseen uskoivat tavalliset usein elämässään epäonnistuneet ja monen mielestä jopa halveksitut ihmiset. Hän tulikin syntisten Vapahtajaksi. Nämä muiden mielestä heikot ihmiset, jotka eivät täyttäneet sen ajan moraalilakeja, tunnistivat omat syntinsä ja rikkomuksensa ja katuivat niitä. He saivat Jumalan armon ja anteeksiantamuksen. He löysivät uuden sisällön elämäänsä.

Sen sijaan Fariseukset ja kirjanoppineet, jotka olivat mielestään täydellisiä Jumalan silmissä, olivat sokaistuneet, eivätkä nähneet omaa ylpeyden syntiään. He kulkivat harhaan ja aiheuttivat lopulta Jeesuksen surmaamisen. Tämä aluksi tappiolta näyttävä tapahtuma kääntyi voitoksi Jeesuksen noustessa ylös kuolleista ja korjatessa Jumalan ja ihmisen välisen rikkoutuneen yhteyden. 

Jeesus sanoo: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”. Totuus löytyy Jumalan sanasta ja se vapauttaa sinut elämään rikasta elämää Jumalan yhteydessä”: 

Jumalan armo tuli näkyvänä ihmisten, meidän, sinun ja minun osaksemme. Juuri siksi Jumalalle ei voi suorittaa mitään mutta Hänen rakkautensa ja anteeksiantamuksensa voi ottaa vastaan. Tästä seuraa, että ihminen, joka uskoo, toimii Jumalan tahdon mukaisesti. Aito usko Jumalaan puolestaan synnyttää hyviä tekoja. Niitä tekee uskova ihminen Jumalan Pyhän Hengen voimassa.

Uskoessamme Jumalaan, Hänen anteeksiantamukseensa ja armoonsa pyrimme toimimaan itsemme ja lähimmäisemme parhaaksi. Rakastamme itseämme ja lähimmäistämme. Näin täytämme lain suurimman käskyn: ” Rakasta Herraa sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. 

Jeesus ei kysy menneisyyttäsi. Hän kysyy: ”tahdotko seurata minua tässä ja nyt”. Ethän sinä loukkaannu Häneen vaan otat kutsun vastaan.
 

Vesa Tuominen
Paimion seurakunnan kirkkoherra 2004-30.11.2021