Paimenen palsta 10.5.2020

Saarna Karunan kirkossa äitienpäivänä 10.5.2020

Johannes 17:11-17

Tänä keväänä olemme ymmärtäneet, miten tärkeää on yhteys toisiimme. Miten tärkeää on saada vapaasti liikkua ja tavata ihmisiä, kokoontua yhteen. 

Yhteyttä on pyritty pitämään internetin, puhelimen ja muiden välineiden avulla. Mikään ei silti korvaa henkilökohtaista kontaktia. Yhteys perheen, läheisten ja ystävien kesken punnitaankin nyt kun meillä on rajoituksia. Ikävä rakkaan ihmisen luo on luonnollista. Kaipaamme heitä, joista eniten pidämme.

Äiti on perheessä keskeinen henkilö. Äiti on yhteyksien luoja perheen sisällä. Hän vastaa usein lasten kristillisestä kasvatuksesta. Monet ovat hänen tehtävänsä. Äidin ja lapsen yhteys on tärkeä ja se säilyy läpi elämän. Hänen merkityksensä saatamme ymmärtää vasta silloin, kun hän on poissa. 

Eräänlainen perhe oli Jeesuksen lähipiirikin. Jeesuksen kahdentoista miehen opetuslapsijoukko oli tiivis. Kaikki kaksitoista olivat erilaisia mutta heitä yhdisti Jeesus. Opetuslapset pitivät Jeesuksen luomaa turvallisuutta itsestään selvänä ja ajattelivat, että Hän on aina heidän keskuudessaan. Jeesus tiesi poismenostaan. Hän rukoili juuri siksi, että heillä olisi yhteys keskenään, että he olisivat yhtä. Opetuslasten oli säilytettävä keskinäinen yhteytensä, että he voisivat julistaa evankeliumia vaikeissa ja vaarallisissakin olosuhteissa.

Opetuslapset tarvitsivat pyhitystä; pyhitystä, joka johtaa totuuteen. Vain Jumalan Pyhän Hengen voimassa he kykenisivät voittamaan pelkonsa ja rohkeasti kertomaan ristillä kuolleesta, ylösnousseesta Jeesuksesta, Kristuksesta. Maailma oli heitä vastaan mutta Jeesus rohkaisi heitä. ”Olkaa turvallisella mielellä, minä olen voittanut maailman”.

Opetuslapset olivat maailmassa mutta eivät maailmasta. Toki kristitty noudattaa yhteiskunnan lakeja ja elää niiden mukaan, jos ne eivät ole ristiriidassa Raamatun antaman Jumalan lain kanssa.  Mutta hänen todellinen kotinsa on taivaassa. Jokainen kristitty, Jeesuksen seuraaja kokee saman. Puhutaan Jumalan kansan koti-ikävästä.

Pastori Arvo Pärt kuvaa osuvasti tämän maailman ja Jumalan valtakunnan välistä vastakkain asettelua”: Uusi testamentti puhuu vain kahdesta todellisuudesta; maailmasta ja Jumalan valtakunnasta. Ne ovat toisilleen sekä vastakkaiset että sisäkkäiset. Jumala itse tuli maailmaan, jonne synti oli ihmisen karkottanut ja jonka ihminen oli tehnyt taivaan valolle vieraaksi todellisuudeksi”,

Tässä syntiin langenneessa maailmassa ihminen joutui eroon Jumalasta. Jeesus kuroi tämän eron umpeen omalla ristinkuolemallaan ja lunasti ylösnousemuksellaan meille elämän, joka jatkuu kuoleman jälkeenkin. 

Tässä jännitteessä elää kristitty, maailmassa mutta ei maailmasta, odottaen tulevaa Jumalan valtakunnan täyttymystä aikojen lopulla. Tämä maailma katoaa mutta Jumalan valtakunta murtautuu näkyvänä esiin ja se pysyy.

Olemme muukalaisia täällä muuttuvassa maailmanajassa. Mikään ei ole pysyvää, eikä elämää voi hallita, kuten olemme kipeästi joutuneet kokemaan juuri nyt.

Silti on jotain pysyvää, joka kestää. Jumalan sana pysyy. Jumala ei muutu, eikä Hänen rakkautensa meihin lopu. Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Kun Jeesus rukoilee oppilaidensa puolesta, Hän ei rukoile maailman puolesta. Maailma ei tunne Jeesusta. Tämän maailman arvot perustuvat menestykseen, itsekkyyteen jopa ahneuteen. 

Jeesus rukoileekin, että Jumala varjelee heidät Pyhän Henkensä avulla pahasta. Kysyt kenties, mitä on se paha, josta Jumalan tulee varjella Hänen uskovat. Pahuutta on monenlaista. Pahuus lähtee yksin ajatuksistamme ja saa aikaan hirvittäviäkin tekoja. Maailma on juuri sen näköinen kun ihmisten aikaansaannoksetkin. Meillä on paljon hyvää, tieteessä, taiteessa, sivistyksessä, terveydenhoidossa mutta maailmamme on haavoittuvainen. Tämän tosiasian osoitti yksi ainoa näkymätön virus. Maailmamme on myös saastunut ja ihmisten eriarvoisuus on lisääntynyt varsinkin kehitysmaissa mutta osin omassa kotimaassamme.

Ennen kaikkea Jumalasta vieraantuminen aiheuttaa ihmiselle monia ristiriitoja. Kaiken aineellisenkin hyvinvoinnin keskellä ihminen voi pahoin, ellei löydä tarkoitusta elämäänsä. Olemme viime aikoina ymmärtäneet, että todella tärkeitä asioita on vähän. Kristitylle elämän tarkoitus on elämä Jumalan yhteydessä.

Erkki Jokinen kuvaa kirjassaan Muukalainen: ” … ihminen on minuutensa löytäneenä kutsuttu antamaan nimet näkemälleen, löytämään mieli ajassaan, ja tunnistamaan Jumalan ajatus omassa elämässään ja ympäristössään. Tämä vaatii päästämään irti epätoivoisesta takertumisesta elämään ja ottamaan sen vastaan lahjana. Luopumisessa ja tappiossa on ihmisen luova voima; kuoleman – itselle kuulumisen- kautta syntyy kadonneesta ihmisestä paratiisin muukalainen, Jumalan puhekumppani”.

Me tarvitsemme syntiemme anteeksiantamusta ja elävää yhteyttä Jumalaan. Tunnustamalla rikkomuksemme annamme Jumalan lähestyä Pyhän Henkensä kautta meitä. Rukous avaa mahdollisuuden löytää päivittäiseen elämäämme voimaa vaikeiltakin tuntuvien asioiden keskellä. Jumalalle kaikki ovat meikäläisiä. Ihmisen omasta tahdosta riippuu haluaako hän elää Jumalan yhteydessä. Jumala on valmis ottaman vastaan jokaisen, jona Häntä avukseen rukoilee.

Rukoilemme erityisesti kotiemme, lastemme nuortemme, vanhempien, ikäihmisten puolesta. Kaikki me olemme Jumalalle tärkeitä.

Siunatkoon sinua Kaikkivaltias Jumala, Isä ja Poika Ja Pyhä Henki!

Vesa Tuominen
Paimion seurakunnan kirkkoherra 2004-30.11.2021