Paimenen palsta 11.4.2021

 

Ylösnousseen todistajat 

(Luukas 24: 36-45)


On selittämätön alku ja käsittämätön loppu kertomukselle. Kaikki toiveet romahtavat kun Jeesus kuolee ristillä. Näin ei pitänyt käydä. Opetuslapset odottivat Jeesuksen valtaannousua ja oman asemansa kohentumista – etuoikeuksia ja palkintovirkoja. Jumalan suunnitelma on kuitenkin toinen. Maallisen vallan sijasta taivaallinen kuningas lopulta hallitsee kaikkea.

Toinen ihmeellinen tilanne koetaan naisten mennessä viikon ensimmäisenä päivänä haudalle. He havaitsevat ison kiven vieritettynä haudan suulta ja haudan olevan tyhjän. Heitä puhuttelee kaksi valkopukuista miestä, jotka kertovat Jeesuksen nousseen kuolleista. 

Naiset muistivat Jeesuksen sanat, että Hänen piti kolmantena päivänä nouseman kuolleista ja lähtevät kertomaan uutista Jeesuksen lähimmille opetuslapsille. Nämä  eivät uskoneet naisia ja Pietari lähtikin ottamaan selvää, mitä haudalla oikein on tapahtunut. 

Vähän myöhemmin Jeesus ilmestyy kahdelle opetuslapselle Emmauksen tiellä. He eivät kuuluneet apostolien, eli Jeesuksen lähimpien opetuslasten joukkoon. Perimätiedon mukaan he olivat kuitenkin lähisukulaisia Jeesukselle ja olleet Jeesuksen seurassa Hänen elinaikanaan.

Vain toinen heistä mainitaan nimeltä, Kleopas.  Jeesuksen kulkiessa heidän kanssaan, Hän saa kuulla Jerusalemin tapahtumista; kuinka Jeesus tuomittiin, ristiinnaulittiin ja kuoli.   Silloin Jeesus itse alkaa selittää opetuslapsille kuinka Jumalan suunnitelman piti juuri toteutua näin. Nämä kaksi eivät kuitenkaan tunnista Häntä ylösnousseeksi Vapahtajaksi. He ovat niin surun murtamia, että eivät tunne Jeesusta.

Matkalaiset pyytävät kuitenkin Jeesusta kanssaan aterioimaan kotiinsa. Jeesuksen murtaessa leivän ja siunatessa sen he tunnistavat Hänet samaksi Jeesukseksi, joka kuoli, mutta elääkin nyt vaikkakin erilaisena. Jeesus oli toisenlainen mutta silti sama henkilö.

Pian Emmauksen tien tapahtumien jälkeen kuulemamme Raamatun tekstimme kohta kertoo Jeesuksen ilmestymisestä yhdelletoista lähimmälle opetuslapselleen. Jeesus on vapautunut ajan ja paikan rajoituksista ja kykenee siirtymään paikasta toiseen ajatuksen nopeudella. Hän on silti todellinen ja ilmaisee itsensä konkreettisesti. Koskettakaa minua, eihän aaveella ole lihaa ja luuta. Eiväthän aaveet voi syödä.    

Usko ruumiin ylösnousemukseen on käsittämätön asia nykyihmiselle, vaikka kuolemattomuuden mahdollisuutta tutkitaankin. Hurjimmat väitteet esitti Ray Kurzweil, joka tutkii tekoälyä. Hän sanoi, että kuolemattomuus on 20 vuoden päässä. Tieteen nimissä esitetään käsittämättömiä väitteitä.

Kuoleman voittaminen oli käsittämätön ongelma myös alkukirkon kristityille. Vasta Helluntaina saatuaan Jumalan Pyhän Hengen voiman opetuslapset ymmärsivät kaiken ja lähtivät julistamaan evankeliumia kaikkialle silloiseen tunnettuun maailmaan.  Heidän pelkonsa ja epävarmuutensa vaihtui hämmennykseksi ja lopulta iloksi ja toivoksi: Jeesus on ylösnoussut. Hän elää. Hän on voittanut kuoleman.                 
Kun tieto Jeesuksen ylösnousemuksesta leviää alkavat Fariseukset ja Kirjanoppineet levittää huhua, että opetuslapset ovat varastaneet Jeesuksen ruumiin. Muunkinlaisia selityksiä on sepitetty. Ruumis siirrettiin tai oli joutunut vahingossa toiseen hautaan. Jeesus oli ikään kuin valekuollut ja virkosi eloon haudan viileydessä.

Jeesuksen ylösnousemusta ei voida todistaa tieteellisesti mutta Hän ilmestyi kuolemansa jälkeen useita kertoja opetuslapsilleen ja suurelle väkijoukolle. Voiko siihenkään uskoa jää pohdittavaksi sillä kysymys on uskosta eikä tiedosta.

Kristillisen kirkon synty tapahtui ylösnousemuksesta ja mekin kristityt kokoonnumme kirkoissa noin kaksituhatta vuotta myöhemmin todistamassa, että Hän elää. Me saamme elää luottaen siihen, että pahan valta murtui ja Jeesus voitti kuoleman ylösnousemuksellaan pääsiäisenä.   Jeesuksen ristinkuolema ei poistanut kärsimystä maailmasta. Podemme edelleen kipua ja kärsimystä, koemme menetyksiä, tunnemme epävarmuutta, koska elämä on niin yllätyksellistä ja ennalta arvaamatonta. 

Toivo syntyy siitä, että jokaisen elämällä on tarkoitus myös sinun. Et ole sattumalta maailmaan heitetty ihmispoloinen. Jokaisen meistä on kuljettava oma tiensä, kohdattava omat vaikeutensa, haasteensa ja mahdollisuutensa. Jokainen on myös vastuussa omasta elämästään. Kuljemme aina oman tuskamme kanssa ja sitä kautta ymmärrämme kanssaihmisten tuskaa. 

Kuolema, jota inhimillisen ihmisen on vaikea hyväksyä, ei ole kaiken loppu. Suru ja kaipaus jäävät kun menetämme läheisemme. Lohduttavaa on silti ajatella, että elämä ei pääty lopullisesti kuolemaan. Jeesuksen ylösnousemus luo Pääsiäisen toivon näkökulman ja tuo valoa joskus raskaaltakin tuntuvaan elämään. 

Epävarmuus tekee meidät rauhattomiksi. Jumalan rauha kantaa silloinkin, kun elämässä koettavat epävarmat ajat ja jylläävät näkymättömät uhkatekijät. Me tarvitsemme myös kanssaihmisiä.

Jumala ei lähettänyt enkeleitä maailmaan lohduttamaan vaan meidät ihmiset toinen toisellemme. Me voimme olla Jumalan sanansaattajia maailmassa, tuoda lohdutusta sinne, missä on kärsimystä, toivoa sinne, missä on toivottomuutta, valoa sinne, missä on pimeyttä.

Sanasaattajikseen, evankeliumin ilosanomaa julistamaan Jeesus lähetti meidät kristityt. Pääsiäisen sanoma on kaksituhatta vuotta vanha mutta edelleen tärkeä ja ajankohtainen. Jeesus on kuoleman voittaja, ylösnoussut Vapahtajamme. Hän kulkee näkymättömänä vierellämme ja täyttää mielemme ja sielumme kokonaan kun antaudumme Jumalan johdatukseen. Jumalan valtakunta on sisäisesti jokaisessa, joka uskoo Häneen.      
 

Vesa Tuominen
kirkkoherra
 

Kirkkoherran kotisivut osoitteessa
http://www.vesatuominen.net/Linkki avautuu uudessa välilehdessä