Ps. 23:1

Herra on minun paimeneni, eikä minulta mitään puutu.

 

Valokuvanäyttely

Valokuvanäyttely Sulo Karjalaisen karhuista Mikaelintalolla arkisin klo 9-15. Lue lisää

Kirkko avoinna

Paimion Pyhän Mikaelin kirkko on avoinna ma-pe 1.6.-28.7. klo 12-16. Voit tulla tutustumaan... Lue lisää

Päiväkerhoon ilmoittautuminen päättynyt

Päiväkerhoryhmiin ilmoittautuminen on päättynyt. Pääsikö ilmoittautuminen unohtumaan? Ei hätää! Vapaita paikkoja voit tiedustella.... Lue lisää

Pihakerho lapsiperheille

Omatoiminen pihakerho 14.8. asti maanantaisin lapsiperheille  klo 10-12 Paltan kerhotalon leikkipihalla (Paltantie 4). Pihakerhossa mahdollisuus... Lue lisää

Kirkkovaellus 25.7.2017

Pyhän Jaakobin kirkkovaellus järjestetään yhdennentoista kerran ti 25.7. Kirkkovaelluksen alkuhartaus on klo 17 Paimion kirkossa. Alkuhartauden jälkeen.... Lue lisää

Suomi 100 -Juhlakonsertti Karunan kirkossa

Suomi 100-juhlakonsertti ti 4.7. Karunan kirkossa. Esiintyjänä Petri Laaksonen. Konsertin järjestää Sauvo-Karunan seurakunta. Lue lisää

Matalan kynnyksen kirkkoillat

Suositut kirkkoillat jatkuvat syksylllä! Syksyn ensimmäinen ilta on su 10.9. klo 16 Paimion kirkossa. Illan aiheena on.... Lue lisää

Yhteisvastuu 2017

Yhteisvastuu 2017 torjuu ihmiskauppaa. Keräys käynnistyi  tuttuun tapaan helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina 5.2.2017. Yhteisvastuuvaroin autetaan... Lue lisää

Seurakunnan postiosoite muuttunut

Paimion seurakunnan postiosoite on muuttunut. Lue lisää

Seurakunta Facebookissa

Paimion seurakunta on nyt myös Facebookissa! Lue lisää

Suruadresseja

Paimion seurakunnalla on myynnissä adresseja. Adresseja on saatavana taloustoimistosta... Lue lisää

Kirkkopyhät

Pyhäinpäivä – ”uusi taivas ja uusi maa”

Pyhäinpäivänä ollaan vanhan ja uuden murroksen keskellä. Osallistujille pyhäinpäivä voi olla vaihtelevasti pinnalla: joku muistelee hiljattain kuollutta läheistään, joku muistelee aina yhtä elävästi kauan sitten kuollutta läheistään, toinen taas ei paljon näistä teemoista välittele. Johdantokeskustelussa voi näitä tuntoja kuulostella – tai sitten johdatella juttua etukäteen mietityillä urilla: pyhäinpäivän sisällöstä, tavoista ja näiden merkityksestä itse kullekin.

Pyhäinpäivässä on läsnä sekä vanhaa että uutta. Niinpä mukaan voisi ottaa jotain vanhaa ja uutta: esim. vanha puhelin ja uusi kännykkä, vanhat ”tuohivirsut” ja uudet kengät, kuluneet rikkinäiset housut ja uudet vaatteet… Mitä vaan sattuu varastosta löytymään – tai sitten voi netistä tulostaa sopivia kuvia. Halutessaan muisteluun voi käyttää enemmänkin aikaa: millaisia olivat ennen puhelimet, televisiot, radiot, maitolaiturit… ja mitä ne ovat nyt. Miten ennen pestiin pyykkiä, käytiin kaupungissa yms. ja miten tehdään nykyään.

Monessa asiassa on tullut paljon uutta, sellaista mitä ei ole osannut ennalta aavistaa. Pyhäinpäivä kertoo vielä suuremmista muutoksista. Saamme muistella. Saamme muistella rakkaita ihmisiä ja elämää heidän kanssaan. Saamme muistella vanhaa, yhteistä aikaa. Samalla saamme luottaa Jumalan lupauksiin: Jumala luo uutta, uuden taivaan ja uuden maan (Ilm. 21:1-4). Tämä lupaus on annettu myös meille ja kuolleille rakkaillemme.  Edessä on jotain uutta. Jotain, jota voimme vain aavistaa. Jotain, jossa muutos on paljon hienompaa kuin erilaisissa esimerkkiesineissä.

 

Kynttilänpäivä – odotus täyttyi

Tarvikkeet:

Pieni siemen

Kenties jotain odottamisen aiheita: lahja (joulu, syntymäpäivä), aurinko (kesä) jne

Vauvanukke, joka on kääritty valkoiseen ”kapaloon”

 

Millaisia asioita me odotamme? Joulua odotettu, kesää, syntymäpäivää, retkiä…

Joskus jaksamme odottaa hyvin, joskus taas on olo, että ei tästä tule mitään. Kuten vaikka tämä pieni siemen: aivan järjetön ajatus, että tästä voisi jotain tulla, kun tämän maahan kylvää. Ei tästä mitään tule…

Kynttilänpäivänä muistellaan yhtä odottajaa, Simeonia. Hän odotti näkevänsä Jumalan suuria tekoja. Lopulta hän näki jotain: pienen vauvan vanhempiensa kanssa. Samannäköisiä nuoria perheitä kirkkoon tuli vaikka kuinka usein, joten moni muu ei varmasti huomannut tässä perheessä mitään erityistä. Mutta Simeon tiesi, että odotus oli täyttynyt. Vaikka kaikki näyttikin ihan järjettömältä, vähintään yhtä järjettömältä kuin se, että pienestä siemenestä voisi kasvaa iso ja värikäs kasvi.

Simeon ei varmaankaan enää ollut näkemässä, miten lapsen elämä jatkui. Hän ei varmaankaan nähnyt, miten myöhemmin tämä vauva päätyi myöhemmin aikuisena ristille. Tuolloin viimeistään moni ajatteli, että ”ei tästä mitään tule”. Mutta jälleen kerran Jumala käänsi kaiken toisin päin. Odotukset täyttyivät, ylösnousemus käänsi ristinkin tapahtumat voitoksi.

Niitä odotuksen aiheita meillekin vielä jää – kynttilänpäivän jälkeenkin. On asioita, joista ”ei tule mitään” – on asioita, joita saamme odottaa hyvin kauan. Mutta kuulumme joka hetki Jumalalle. Kuulumme Jumalalle, joka voi tehdä pienestä suurta, voi kääntää tappion voitoksi. Ja samalla saamme katsoa kohti taivasta: siellä kerran kaikki odotukset täyttyvät!

 

Pääsiäinen – Jeesus ei paennut

Tarvikkeet:

Miekka ja mahdollisesti muita pelottavia asioita (villejä pehmoeläimiä yms.)

Krusifiksi

 

Keskustellaan, millaisia asioita pelkäämme. Pimeää, villieläimiä, pahoja ihmisiä… jotain muuta?!

”Minä en pelkää mitään”, uhosivat Jeesuksen ystävät - mutta pelkäsivät sittenkin. He pelkäsivät sotilaita, jotka tulivat miekkojen kanssa (heilutellaan miekkaa), he pelkäsivät ylivoimaista vastustajaa, pelkäsivät omaa kohtaloaan. Ja kaikki pakenivat.

Minäkin kuulun tuohon joukkoon. Minäkin jätän Jeesuksen yksin, ristille, minäkin pakenen. Olemme samassa veneessä opetuslasten kanssa. Mutta pitkäperjantai kertoi, että Jeesus ei paennut. Onneksi. Hän ei pelännyt pahaa, hän ei pelännyt edes kuolemaa. Siksi Jeesus ei paennut. Siksi hän voitti ristillä kaiken pahan ja kuoleman. Siksi meidän ei enää tarvitse pelätä.