Ps. 23:1

Herra on minun paimeneni, eikä minulta mitään puutu.

 

Valokuvanäyttely

Valokuvanäyttely Sulo Karjalaisen karhuista Mikaelintalolla arkisin klo 9-15. Lue lisää

Juhannus

Juhannuksen kirkkotilaisuudet: juhannusaattona, pe 23.6. sanajumalanpalvelus ja juhannusjuhla klo 19 Karunan kirkolla, bussikuljetus. Juhannuspäivänä, la 24.6. .... Lue lisää

Kirkko avoinna

Paimion Pyhän Mikaelin kirkko on avoinna ma-pe 1.6.-28.7. klo 12-16. Voit tulla tutustumaan... Lue lisää

Päiväkerhoon ilmoittautuminen päättynyt

Päiväkerhoryhmiin ilmoittautuminen on päättynyt. Pääsikö ilmoittautuminen unohtumaan? Ei hätää! Vapaita paikkoja voit tiedustella.... Lue lisää

Pihakerho lapsiperheille

Omatoiminen pihakerho 14.8. asti maanantaisin lapsiperheille  klo 10-12 Paltan kerhotalon leikkipihalla (Paltantie 4). Pihakerhossa mahdollisuus... Lue lisää

Kirkkovaellus 25.7.2017

Pyhän Jaakobin kirkkovaellus järjestetään yhdennentoista kerran ti 25.7. Kirkkovaelluksen alkuhartaus on klo 17 Paimion kirkossa. Alkuhartauden jälkeen.... Lue lisää

Suomi 100 -Juhlakonsertti Karunan kirkossa

Suomi 100-juhlakonsertti ti 4.7. Karunan kirkossa. Esiintyjänä Petri Laaksonen. Konsertin järjestää Sauvo-Karunan seurakunta. Lue lisää

Matalan kynnyksen kirkkoillat

Suositut kirkkoillat jatkuvat syksylllä! Syksyn ensimmäinen ilta on su 10.9. klo 16 Paimion kirkossa. Illan aiheena on.... Lue lisää

Yhteisvastuu 2017

Yhteisvastuu 2017 torjuu ihmiskauppaa. Keräys käynnistyi  tuttuun tapaan helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina 5.2.2017. Yhteisvastuuvaroin autetaan... Lue lisää

Seurakunnan postiosoite muuttunut

Paimion seurakunnan postiosoite on muuttunut. Lue lisää

Seurakunta Facebookissa

Paimion seurakunta on nyt myös Facebookissa! Lue lisää

Suruadresseja

Paimion seurakunnalla on myynnissä adresseja. Adresseja on saatavana taloustoimistosta... Lue lisää

Ideoita kehitysvammaisten hartaushetkiin

Talentit käyttöön (Matt. 25: 14-30 )

Tarvikkeet:  Isosta paperirullasta paperi, jonka päälle mahtuu joku osallistujista makaamaan.

A4-paperia ja piirtämiseen kyniä

Liimaa ja saksia

 

Pohditaan ensin, missä kukin on hyvä. Näitä kuvaamaan voi etukäteen varata joitain esineitä, esimerkiksi kynä, sakset, kutimet tms. kuvaamaan käden taitoja, sulkapallomaila tms. kuvaamaan urheilijoiden taitoa, kirja kuvaamaan lukutaitoa, pehmoeläin kuvaamaan taitavia lemmikkieläinten hoitajia – jne. Tärkeää olisi olla myös jotain kuvaamaan heitä monivammaisia, jotka eivät näennäisesti osaa mitään erityistä (puhua, lukea, liikkua jne), mutta jotka osaavat kenties olemassaolollaan ja hymyllään tuottaa hyvää mieltä, iloa ja ystävyyttä. Tätä voisi kuvata vaikka pehmosydämellä tai auringon kuvalla.

Kaikki nämä taidot ovat Jumalan lahjoja. Jumala on tarkoittanut lahjansa käytettäviksi. Saamme jakaa lahjojamme eteenpäin. Saamme tuoda toisten ihmisten elämään iloa ja hyvää mieltä.

Niinpä seuraavaksi askarrellaan ”Karri Kerholainen” (tai miksi häntä nimittäisikään…). Se kuvaa sitä, miten voimme käyttää taitojamme yhteiseksi hyväksi.

Yksi osallistuja menee makaamaan paperin päälle. Hänen ääriviivansa piirretään paperille. Nyt jokainen saa omalle paperilleen piirtää, missä on itse hyvä: voi piirtää taitavat kädet, hyvän sydämen, iloiset hymyhuulet, tarkat korvat… mitä ikinä väki keksiikään. Ei haittaa, joku värittäisi pelkkää ”suttua” tai piirtäisi kokonaan omakuvansa.

Seuraavaksi nämä tuotokset tarvittaessa leikataan sopivan kokoisiksi ja liimataan isoon Karri Kerholaiseen. Taiteellisesti abstraktimmatkin tuotokset tuovat kokonaisuuteen oman värinsä, kun ne liimaa sinne, mihin muuten tulee vähemmän papereita.

Lopuksi voidaan vielä palata ajatukseen, miten saamme laittaa talentit käyttöön – käyttää Jumalan antamia lahjoja. Mutta samalla saamme muistaa, että kukaan ei ole kaikissa asioissa täydellinen. Emme osaa kaikkea, teemme virheitä, epäonnistumme – ja ilon sijaan aiheutamme toisille pahaa mieltä. Silloin saamme muistaa Jumalan kaikkein suurimman lahjan: Jeesuksen. Hän tuli maailmaan, jotta saamme olla aina Jumalan lapsia – taidoistamme, virheistämme ja onnistumisistamme riippumatta.

Jumalan valo

Tarvikkeet:

Kuvia tai esineitä asioista, jotka tuovat ”valoa elämään” (luonto, ystävät, pelit, askartelut, harrastukset… ja vaikkapa enkeli kertomaan taivaallisesta valosta)

Lakanakangasta ja sormivärejä

Punaisesta pahvista leikattu suurehko sydän

 

Keskustellaan asioista, jotka tuovat iloa, hyvää mieltä ja valoa elämään. Laitetaan eri puolille tilaa näitä kuvia/esineitä. Pyydetään jokaista menemään sen asian luo, joka tuo itselle eniten iloa.

Jumala antaa valoa elämäämme. Hän on lähellä vaikeuksissakin.

Väritetään (ryhmissä) lakanakankaalle sormivärien kanssa ”alttarimaalaus” aiheesta valo.

Jeesus näyttää – valaisee – tietä Jumalan luo, Jumalan sydämelle. Jokainen tulee vuorollaan painamaan sormivärillä sormenjälkensä isoon sydämeen. Jokainen meistä saa olla Jumalan sydämellä!

 

Elämän leipä

Tarvikket:

Askarteluvälineet – papereita, saksia, liimaa, kyniä

Erilaisia vanhoja aikakauslehtiä

Yksi leipä

Reppu täynnä tyhjiä leipäpusseja ja vastaavaa roskaa

 

Keskustellaan ensin, mitkä asiat ovat tärkeitä elämässä (ruoka, juoma, työ, harrastukset, ystävät…). Hyvään elämään kuuluu monenlaisia asioita. Tehdään (ryhmissä) kuvakollaasi ”hyvän elämän eväistä”. Lehdistä haetaan kuvia, otsikkotekstejä yms. jotka askartelijoiden mielestä ovat tärkeitä elämässä eli ovat hyvän elämän eväitä.

Luetaan Raamatusta Matt 14:13-21.

Näytetään leipää. Se ei pitkälle riitä: ruokaa tarvitaan usein ja syödyistä leivistä jää jäljelle vain tyhjät pussit (kaivetaan reppua, joka on täynnä pelkkää roskaa). Sen tiesivät myös Jeesuksen ystävät ja seuraajat. Kerran ruoka oli loppua kokonaan kesken, mutta Jeesus auttoi tekemällä ihmeen. 5 leipää ja 2 kalaa riitti tuhansille ihmisille. Ehkäpä moni lähti seuraamaan Jeesusta tämän jälkeen. Ehkä he toivoivat, että tapahtuisi jotain vastaavaa – että he saisivat Jeesukselta ruokaa, kun oma eväsreppu on tyhjentynyt tai siellä on pelkkiä roskia. Mutta Jeesus lupasi enemmän, leipää, joka ei lopu – leipää, joka ei muutu kasaksi roskia. Hän lupasi elämän leipää.

”Jokapäiväiseen leipään” kuuluu monia asioita: ruokaa, harrastuksia, ystäviä jne. Niitä äsken askarreltiin. Elämän leipä on tätä – ja vielä paljon enemmän.

Elämän leipä antaa voimia elää. Elämän leipä pitää meidät taivastiellä. Elämän leipää saamme vain Jeesukselta. Tarvitsemme elämän leipää, Jumalan leipää, joka päivä. Sitä Jeesus meille antaa, kun luemme Raamatusta Jumalasta, kun rukoilemme, laulamme… Siis tässä ja nyt!

 

Ansaitsematon armo

Tarvikkeet:

pehmokoira tai kuva koirasta

Papunetista (www.papunet.net) muutama kuva haulla "kiitos" ja "anteeksi"

 

Keskustellaan kotieläimistä ja niiden kouluttamisesta. Yksinkertaiset käskyt ja sanat ovat silloin tärkeitä: Nouda, istu, kieri, anna tassu… Ihmisten kesken samanlaiset käskyt ja komennot eivät toimi. Tosin ”pienet sanat” ovat ihmisilläkin tärkeitä. Voidaan kuvista arvuutella, mitä ne olisivat: Hei, kiitos, anteeksi jne. Mutta yleisesti ottaen ihmistä ei voi komentaa kuten koiraa. Ystävinä olemisessa riittää opeteltavaa. Saadaan opetella sanomaan ”kiitos”, ”anteeksi” yms. ja saadaan opetella muutenkin olemaan ystävinä.

Jumalaa voidaan komentaa vieläkin vähemmän kuin toista ihmistä. Emme voi vaatia Jumalalta mitään: ”anna”, ”nouda”, ”paranna” tms. Mutta asialla on myös toinen puoli:

Jumala antaa rakkautensa ja lahjansa, vaikka emme niitä ansaitsisikaan. Meidän ei tarvitse osata ensin tehdä oikein tai sanoa oikeita asioita. Me saamme vain ottaa vastaan. Saamme turvata Jumalan armoon. Jeesus teki kaiken valmiiksi.

 

Tärkeintä elämässä (Rakkauden kaksoiskäsky)

Millaiset asiat ovat tärkeitä elämässä? Tätä kysellessä ja keskustellessa vastauksiksi varmaan tulee sellaisia kuin koti, ystävät, työ, luonto, harrastukset… Näitä kuvaamaan voi varata erilaisia kuvia ja esineitä (papunetin kuvapankista kaveruskuvan, kuvan luonnosta, jalkapallon jne.)

Mutta mikähän näistä mahtaa olla kaikkein tärkein asia? Ryhmästä voi tulla samanlaisia tai vaihtelevia vastauksia. Ja miten tähän sopii rakkauden kaksoiskäskyn ohje: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken!” Ei taida olla mitenkään helppo tehtävä.

Toisaalta näille kaikille hyville, tärkeille asioille on jotain yhteistä: kaikki ne ovat pohjimmiltaan Jumalan lahjaa. Kaikki kivat asiat ovat peräisin häneltä. Silloin tärkeysjärjestystä saa pohtia toisesta vinkkelistä: Jumala pysyy ykkösenä, kun muistamme kiittää häntä kaikesta hyvästä. Jumalaa rakastamme juuri niin, että kiitämme häntä. Jumalaa rakastamme niin, että pyydämme hänen apuaan. Jumalaa rakastamme niin, että autamme toinen toisiamme.

 

Jeesus murtaa esteet, Mark 7:31-37

Tarvikkeet: esineitä, jotka kuvaavat erilaisia haaveita (urheilusaavutuksiin, matkustamiseen, lemmikkieläimiin tms. liittyviä) ja iso kangas

Mistä sinä haaveilet? Tai olet joskus haaveillut? Keskustellaan näistä.

Ovatko haaveet toteutuneet? Onko tullut jotain esteitä, jotka ovat estäneet haaveiden toteutumisen (ei ollut edellytyksiä, rahat loppuivat, tuli allergioita…)?

Raamatun tekstissä tuli myös vastaan esteitä. Tekti kertoi miehestä, joka oli syntymästään saakka kuuro ja mykkä. Oli kuin olisi ollut muuri hänen ja monien muiden ihmisten välillä (nostetaan iso kangas parin ihmisen välille). Samalla tuo sairaus merkitsi vielä suurempaa muuria miehen ja Jlan välillä. Nimittäin tuohon aikaan oli tärkeää käydä säännöllisesti temppelissä uhraamassa - mutta tälle miehelle se ei onnistunut! Koska hän oli kuuro ja mykkä, ei häntä päästetty temppeliin. Hän ei saanut tulla, niin ihmiset ajattelivat. Ja tämä taas tarkoitti, että samalla estettiin hänen pääsynsä Jlan luo. Mutta nyt hän kohtasi Jeesuksen – joka auttoi, teki ihmeen. Tämä mullisti tuon miehen elämän, hän pystyi taas kuulemaan ja puhumaan. Mutta samalla esteet tuon miehen ja Jumalan välillä oli murrettu. Monet asiat erottavat meidätkin Jlasta. Meidänkin kohdalla Jeesus tuli nuo esteet poistamaan, hän tuli muurit murtamaan. Nuo muurit olivat paljon suuremmat, mitä tämä kangas kuvaa. Voidaan kuvitella oikein suuret ja paksut kirkon kiviseinät. Niin suuret – ja vielä suuremmatkin – esteet Jeesus tuli poistamaan. Siksi Jumalan rakkaus saa tulla meidänkin elämäämme.

 

Jumalan huolenpito, Matt 6:19-24

Tarvikkeet: kuva autosta, ”Rolexista” ja ruoka-annoksesta. Risti.

Katsotaan kuvia. Laitetaan nämä yhdessä kalleusjärjestykseen. Meneeköhän se elämässäkin näin. Onko arvokkainta aina se, mikä maksaa eniten?

Raamatun tekstissä myös Jeesus puhui siitä, mikä on arvokasta. Jeesus puhui Jumalan huolenpidosta. Jumalan huolenpito ei ole sitä, että hän antaisi aina kukkaroon paljon rahaa, että saisimme aina kaikkea kivaa. Jumala ei lupaa pelkkää menestystä ja pelkkää iloa. Ei hän lupaa poistaa elämästämme kaikkia vaikeuksiakaan. Mutta Jumala lupaa, että mitään ei tarvitse kohdata yksin. Risti kertoo Jumalan huolenpidosta. Risti kertoo, miten Jeesuksella meni huonosti – mutta kaikki kääntyikin hyväksi. Pääsiäisenä asiat kääntyvät päälaelleen. Risti kertoo, että meidän kohdallamme asiat saavat kääntyä hyvin päin. Risti kertoo, että Jumala pitää huolta – ja johdattaa aina taivaaseen asti. Jumalan edessä tosiaankin asiat voivat mennä ”päinvastoin”!

 

Tilkkutäkki

Tarvikkeet: Erilaisia, erivärisiä kankaita.

Kankaita otetaan esille yksi kerrallaan. Keskustellaan niistä: mikä on kenenkin lempiväri, mitä värit tuovat mieleen, onko väri iloinen, surullinen tai jotain muuta. Keskustelua voi linkittää myös liturgisiin väreihin tai luomisen teemoihin: Jumalan luomia vihreitä kasveja, vihreää ruohoa, sininen taivas, keltaiset kukat, keltainen aurinko jne. Välissä voidaan laulaa väreihin ja luomiseen sopivia lauluja (virret 135, 341, Sateenkaariunet jne.)

Elämään kuuluu eri värejä. Välillä on iloisia, värikkäitä vaiheita, välillä on suruja ja murheita. Kaikkien niiden kanssa saadaan olla Jumalan lähellä, Jumalan käsissä (virsi 517).

Lempivärit antavat aiheen keskustella vähän siitä, miten pidämme eri asioista, toinen on iloinen, nauraa enemmän ja toinen on taas rauhallisempi, tunteellisempi jne. Yhdessä muodostamme kuitenkin mukavan, kirjavan joukon, jossa jokaisella on oma paikkansa. Jumalan kämmenellä on paikkoja, on tilaa (virsi 499) jokaiselle. Meidän tehtävämme ei ole rajata muita ulkopuolelle. Meidän tehtävämme ei ole katsoa, kuka on hyvä ja onnistunut ihminen, kuka taas on ”ilkeä ja huono” ihminen. Yhdessä saamme olla Jumalan edessä, Jumalan rakkauden varassa (hartauden voi liittää moniinkin raamatun kohtiin - esimerkiksi kertomukseen fariseuksesta ja publikaanista, kahdesta rukoilijasta Luuk. 18:9-14…)

Muodostamme yhdessä tilkkutäkin, Jumalan seurakunta on kuin tilkkutäkki (voidaan laulaa tämä: Tilkkutäkki). Niinpä kankaiden palasista voidaan askarrella oma tilkkutäkki. Leikataan kankaista pieniä palasia, joista väki voi liimata paperille tai pahville omanlaisen värikkään kokonaisuuden, tilkkutäkin.

Lopuksi voidaan vielä kokoontua valmiiden töiden ääreen ja palata virren 499 ajatuksiin. Jumalan kämmenellä kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on.

 

”Mikä unohtui?”

Onko helppo muistaa aina kaikki? Muistatko aamulla avaimet, tuleeko reppuun aina kaikki tarvittava? Muistatko pakata matkalle kaiken, mitä tarvitaan? Mitä kaikkea pitää muistaa – aamuisin tai matkalle lähtiessä tai työpäivän päätyttyä? Esimerkiksi leirille tai retkelle lähtiessä on paljon muistettavaa. Vaikkapa diakoniatyöntekijä ottaa matkaan melkoiset määrät tavaraa.

Leirillä tai retkellä on myös matkan varrella paljon muistettavaa: ohjelmassa, lääkkeissä, tavaroissa, seuraavissa vaiheissa… Esimerkiksi omalla rippileirillämme oli aina iltaisin hartaus, jossa jokainen tuli vuorollaan sytyttämään tuohuskynttilän ristiin. Yhtenä iltana se ”unohtui”, oli toisenlainen hartaus. Onneksi leiriläiset muistuttivat, että tämä täytyy muistaa ja ottaa ohjelmaan! (Tämän kohdan voi kontekstualisoida: ”Ystävä kertoi omasta leiristään…” tai ”Olin unohtaa ottaa rukoushelmet mukaan matkaan…” tai ”Retkemme aikatauluissa oli hartaus unohtua…”)

On tärkeää, että muistamme aina mahdollisuuden rukoilla. Joskus rukous voi olla pitkää, sanallista puhetta Jumalalle. Joskus se voi olla hiljainen, lyhyt huokaus, joskus tuohuskynttilän sytyttäminen. Mutta aina on mahdollisuus kääntyä Jumalan puoleen. Hänelle saa aina kertoa asiansa. Hän haluaa kuulla meitä. Jumala ei unohda meitä, vaikka me unohtaisimme.

 

Julkkisten perässä (Luuk. 10:25-37)

Varusteet: muutama kuva ajankohtaisesta julkkiksesta (Usain Bolt, Sauli Niinistö ym.)

Keskustellaan ensin hetki kuvien pohjalta julkisuuden henkilöistä, heidän tunnistamisestaan ja tekemisistään. Miltä tuntuu tavata ”julkkis”, saada häneltä vaikka nimikirjoitus? Tuntuu, että tällainen henkilö on vähän ”hienompi” kuin me tavalliset ihmiset. Hän on vähän meidän yläpuolellamme.

Ketkä mahtoivat olla julkkiksia Jeesuksen aikaan? Tilanne oli varmaan erilainen, koska ei ollut televisiota, sanomalehtiä tai internetiä. Ei ollut juuri ihmisiä, joita kaikki olisivat tunteneet. Mutta ehkä vieläkin selvemmin oli ihmisiä, jotka olivat ”hienompia” kuin muut. Oli johtajia, sotilaita, pappeja, opettajia yms. jotka olivat toisten yläpuolella. Ja toisaalta oli ihmisiä ja kansanjoukkoja, joita halveksittiin. He olivat muiden ”alapuolella”: tullivirkailijat, samarialaiset yms.

Tässä tilanteessa Jeesus kertoi ”laupiaasta samarialaisesta”. (Voidaan tätä muistella.) Kertomuksessa kaikki ”hienot” ihmiset tekivät väärin ja olivat pelkureita. Halveksittu samarialainen oli se, joka teki oikein. Hänet laitettiin esikuvaksi.

Jeesus käänsi usein tilanteet toisin päin. Jumala katsoo meitä ihmisiä toisin, kuin me ajattelemme. Hänen silmissään ei ole ”huonompia” tai ”parempia” ihmisiä. Meidän ei tarvitse verrata itseämme toisiin. Ratkaisevaa ei ole, millaisia olemme toisiin verrattuna. Ratkaisevaa on se, että olemme Jumalan käsissä, hänen armonsa varassa.