Ps. 23:1

Herra on minun paimeneni, eikä minulta mitään puutu.

 

Konsertit ja musiikkitilaisuudet

Joulukonsertti Hyvän joulun toivotus su 10.12. klo 16 Pyhän Jaakobin kirkossa. Lue lisää

Vähävaraisten jouluavustukset

Seurakunta avustaa taloudellisesti heikommassa asemassa olevia. Varaa aika erityisdiakonilta. Yhteystiedot... Lue lisää

Kauneimmat Joululaulut

Katso täältä Paimion seurakunnan Kauneimmat joululaulutilaisuudet jouluna 2017. Lue lisää

Päiväkerhossa vapaita paikkoja

Jos lapsesi täyttää kolme vuotta kevääseen 2018 mennessä
tai on sitä vanhempi, hän voi tulla mukaan päiväkerhoon. Tiedustele... Lue lisää

Hanna-rukouspiiri

Hanna-rukouspiiri syksyllä 2017 Mikaelintalolla joka toinen tiistai klo 18. Seuraava ilta ti 12.12. Lue lisää

Yhdistymisneuvottelut käyntiin

Paimion seurakunnan ja Sauvo-Karunan seurakunnan yhdistymisneuvottelut käynnistyneet. Lue lisää

Seurakunnan postiosoite muuttunut

Paimion seurakunnan postiosoite on muuttunut. Lue lisää

Seurakunta Facebookissa

Paimion seurakunta on nyt myös Facebookissa! Lue lisää

Suruadresseja

Paimion seurakunnalla on myynnissä adresseja. Adresseja on saatavana taloustoimistosta... Lue lisää

Pyhän Jaakobin kirkko

Pyhän Jaakobin kirkko ei ole Paimion seurakunnan omistuksessa. Rakennuksesta huolehtii Pyhän Jaakobin kirkon seurakuntayhdistys.

Kirkko sijaitsee Hevonpäässä Kivinenän kummulla ikivanhalla kirkon paikalla. Kirkon alueella on sijainnut jo pakanuuden ajalla uhrilähde sekä lähellä muinainen markkinapaikka Hiisi. Paimionjoki oli tärkeä kulkuväylä sisämaahan asti, joten paikka kristillisen pyhätön synnylle oli otollinen.

Varmuudella tiedetään, että Kivinenä on Paimion vanhin kristillinen kirkonpaikka. Kirkon suojelus-pyhimys, Jaakob vanhempi (patsas sakariston oven oikealla puolella), pyhiinvaeltajien suojeluspyhimys, antaa aiheen olettaa, että kirkko olisi toivioretkeläisten perustama. Kirkon säilymisen syynä lienevät perinteet ja kelirikkoajan vaikeat kulkuyhteydet pitäjänkirkolle. Kirkollisen keskuksen siirryttyä Vistalle jäi Jaakobin kirkko palvelemaan lähinnä merikulmalaisten tarpeita.

Alkuperäinen puukirkko sijaitsi hautausmaan keskellä (sakastissa maalaus ja ristipistotyö). Kirkko oli 1700-luvulla isonvihan jälkeen kovin huonossa kunnossa ja sitä alettiinkin pikkuhiljaa kunnostaa. Avustuksia anottiin kuningas Fredrikiltä, mutta avun viivästymisestä huolimatta, kun kirkko melkein hajosi käsiin, aloitettiin rakennustyö kihlakunnan-tuomari Abraham Paleenin toimesta. Tuomari oli Wiksbergin kartanon omistaja ja rahoitti kirkon rakentamista. Kirkon ja nykyisen kellotapulin suunnittelijaksi palkattiin emäkirkon lukkari Joonas Wrigstadius, joka oli myös erityisen lahjakas kirvesmiehenä. Samanaikaisesti valmistuivat sekä kirkko että kellotapuli vuonna 1734. Lukuisten kirkkoon hautausten vuoksi oli kirkko 1800luvun alussa riutunut ja vaikutti maahan vajonneelta. Kirkkoa alettiin korjata kyläläisten toimesta. Vuosisadan vaihteessa Jaakobin yksinkertaisuudessaan kaunis pyhättö oli hyvään kuntoon saatettuna ja olisi taas pitkään toiminut merikulmalaisten jumalanpalvelushuoneena, ellei odottamaton tuho olisi kohdannut tätä Herran huonetta. Kevätsiivouksen yhteydessä 1909 riistäytyi tuli valloilleen sakariston kamiinasta ja lyhyessä ajassa rakkaiden muistojen temppeli oli tulimerenä palaen nopeasti maan tasalle.

Nykyinen kirkko

Puukirkon tuhoutuminen koettiin suurena menetyksenä ja uuden kirkon suunnitteluun ryhdyttiin oitis. Asiaa hoitamaan valittiin erityinen komitea. Tilattiin piirrokset arkkitehti Lars Sonckilta uutta kirkkoa varten. Komitea pohti aikojen kuluessa kivi-/puukirkon vaihtoehtoja ja lopuksi päädyttiin vielä tilaamaan toiset piirrokset Sonckilta kivikirkkoa varten. Komitea päätti myös, ettei uutta kirkkoa rakenneta vanhan paikalle kirkkotarhan keskelle vaan paikaksi valittiin nykyinen kallioperäinen kumpare, jonkaWiksbergin kartanon omistaja Erik Dahlström lahjoitti. 200-paikkainen kirkko oli ensikertaa käytössä jouluaattona 1928 ja viralliset vihkimisseremoniat pidettiin 11.2.1929.

Jaakobin kirkkoa voidaan pitää viimeisenä kansallis-romanttisen aikakauden tuotteena. Kirkon sijoitus on poikkeuksellinen. Se on rakennettu pohjoiseteläsuuntaisesti, kuori pohjoispäädyssä. Saarnastuoli on alttarin takana ja rakennettu yhteen sen kanssa. Tämä on jonkin verran käytetty ratkaisu pikkukirkoissa. Kirkon sisustus on jugendtyylinen. Kirkon sisäkoristelun suoritti taiteilija Oskari Niemi. Katossa olevat evankelistain vertauskuvat, vihkimäristit, kristilliset symbolit ja köynnöskoristelu sekä kuoriikkunan Kristuksen päätä esittävä lasimaalaus.

Nykyinen kirkko kuten edeltäjänsäkin on saanut merkittäviä esinelahjoituksia mm. paikallisilta ompeluseuroilta, raittiusyhdistykseltä, yksityisiltä kuten Meltolan kartanon omistaja Härmälältä sekä Wiksbergin kartanon omistaja Dahlströmiltä. Toinen kolehtihaavi on lahjoitus evakuoidun Johanneksen pitäjän asukkailta 1940-luvun lopulta. Haavi on siis palvellut myös johannekselaisia heidän kotikirkossaan Karjalassa. Alttarilla olevat kynttiläjalat ja krusifiksi saatiin pelastettua vanhan kirkon palosta ja ne lahjoitti sinne kreivitär Anna Rehbinder. Oikean puoleisessa sivulaivassa riippuva puinen kynttiläkruunu on myös saatu turvaan puukirkon palosta.

Pyhän Jaakobin kirkko tänään

Kirkkotarhan länsiosassa portin lähellä on uusklassista tyyliä edustava Rehbinderin suvun hautakappeli. Kappeliin on haudattu majuri, vapaaherra Reinhold Johan Rehbinder ja hänen puolisonsa Kristiina Margareta o.s. af Palen sekä heidän poikansa ministerivaltiosihteeri, vapaaherra Robert Henrik Rehbinder ja hänen puolisonsa Anna Charlotta o.s. Hedenberg asuivatWiksbergissä) Ministerivaltiosihteeri rakennutti kappelin isänsä haudaksi lahjoittaen samalla kirkkomaalle lisää maata. Kappelin pyöreä muoto poikkeaa muista Suomessa olevista hautamausoleumeista, jotka yleensä ovat neliskanttisia. Kappeli on Engelin käsialaa. kappelin huipulla oleva messinkinen tähti on perimätiedon mukaan Venäjän keisarin henkilökohtainen lahja R.H. Rehbinderille. Kirkossa sisällä on myös suvun vaakuna. Pyhän Jaakobin seurakuntayhdistys toimii ainutlaatuisena seurakuntana seurakunnassa. Se toimii Paimion seurakuntaan kuuluvana omaten jonkin verran itsemääräämisoikeutta ja oman kirkonkokouksensa. Kirkolla on kirkkoneuvostoa vastaava kirkkotoimikuntansa. Kirkossa järjestetään 2-4 Jumalanpalvelusta/hartautta vuodessa, joihin papit ja kanttori saapuvat emäseurakunnasta. Mainittakoon, että kirkolla ei ole tiettävästi koskaan ollut omaa pappia, vaan papisto on aina tullut emäseurakunnasta. Siitä alkaen kun kirkko jouluaattona 1928 oli ensi kerran käytössä, on kirkossa pidetty säännöllinen jouluhartaus klo 16. Pienenä, intiiminä pyhättönä kirkko on saavuttanut suosiota vihki- ja kastetoimituksille. Kirkkoa hoidetaan talkoilla ja haudat ovat omaisten hoidossa. 110-tieltä kirkolle johtava ikivanha kirkkotie ei tänäkään päivänä pääse nurmettumaan. Perinteet ja kunnioitus niitä pyhiä arvoja kohtaan, joita esi-isät vuosisadasta toiseen ovat vaalineet, kannustavat tätä pientä yhteisöä sen toiminnassa.